Miten niitä hienoja kuvia oikein saa?

"Sinulla on varmaan hyvä kamera, kun otat niin hienoja kuvia". Olen kuullut tämän lausahduksen liian monta kertaa. Joka kerta se  vähän huvittaa. Jopa minulta kysellään aina silloin tällöin, että miten niitä hienoja kuvia otetaan ja minkälaisella kameralla saa hyviä kuvia (ja todetaan että sulla on varmaan hyvä kamera). Yleensä mumisen jotakin painokelvotonta ja livahdan jollakin tekosyyllä takavasemalle, mutta käydäänpäs asiaa nyt vähän läpi.

Minkälainen on hyvä kamera?

(HUOM! Tämä ei ole kovin syväluotaava, teknisiin yksityiskohtiin pureutuva opas. Jos etsit sellaista, google on ystäväsi!)

Uskallan väittää, että vuonna 2018 miltei mikä tahansa markkinoilla oleva runko tuottaa loistavia kuvia osaavissa käsissä. Kameroita markkinoidaan kuten mitä tahansa muutakin ihmisille myytäviä hyödykkeitä ja kilpailu alalla on kovaa, joten kameravalmistajat yrittävät erottua joukosta kaikenlaisilla hienoilla härpättimillä. Runko vaikuttaa todellisuudessa kuvaan hyvin vähän. Tottakai kuvanlaadussa on eroja 250 euron halppiskameran ja 6000 euron ammattilaisjärkkärin välillä, mutta suurin osa ominaisuuksista, joita tulee näiden kalliiden runkojen mukana on täysin turhia ainakin omassa kuvauksessani. Itse en tarvitse kolmeasataa ristikkäistä tarkennuspistettä, Dual Pixel Af-järjestelmää (miten tuo edes toimii??), kasvoja tunnistavaa tarkennusta (mitä ihmettä?), GPS-ominasuutta (mitä tälläkin tekee, kyllä minä tiedän missä olen käynyt), NFC:tä (häh?), Wi-Fi:ä (ZzzZzzzzZZzzzzzzzz) tai mahdollisuutta integroida kameran käyttöliittymä jääkaappiin. Meikäläinenkin kun kuvailee etupäässä maisemia, niin eipä ole nuista härpäkkeistä paljon hyötyä. 

Mitä siis kamerasta olisi hyvä löytyä?

Mahdollisuus säätää manuaalisesti aukkoa, valotusaikaa ja herkkyyttä.

- Mahdollisuus vaihdettaviin objektiiveihin.

- Kääntyvä takanäyttö! Ette usko kuinka paljon tämä helpottaa kuvaamista, kun ei tarvitse maata rähmällään suonsilmässä sihtailemassa etsimen läpi, että onko tuo kukka nyt kuvassa vai ei.

- Vaihdettava akku/patterit (onko pattereilla toimivia kameroita edes nykyään?)

- Mahdollisuus kiinnittää kamera jalustaan

- Laadukas kenno, täyden koon kennoilla päästään parhaaseen kuvanlaatuun (sietää kohinaa paremmin yms.)

Täyden kennon järjestelmäkameralla ei voi mennä kovin pahasti metsään. Tai siis metsään kannattaa mennä kameran kanssa, sieltä saa hyviä kuvia. Mutta pieleen ei voi mennä.

Objektiivi vaikuttaa kuvaan paljon enemmän kuin itse runko! Suosittelisin investoimaan laadukkaisiin objektiiveihin enemmän mitä runkoon. Heikommalla rungolla ja laadukkaalla linssillä saa paljon parempia kuvia kuin huippurungolla ja kelvottomalla objektiivilla.

Mitä muuta tarvitaan hyviin luontokuviin?

Kärsivällisyyttä, paljon kärsivällisyyttä. Ja maastoon täytyy lähteä kerta toisensa jälkeen. Itsekkin olen monet reissut käyny ilman yhtään kelvollista kuvaa, aina en ole edes kameraa kaivanut laukusta. Välillä taas olosuhteet ovat aivan uskomattoman hienot. Suorastaan unohtumattomat. Yleensä nämä eeppisimmät valot sijoittuvat auringonlaskun ja nousun tiimoille. Herää aikaisin, tai valvo myöhään ja ennenpitkää koet sellaisia hetkiä luonnossa mitä et välttämättä edes tiennyt olevan!

Sääennusteita kannattaa luonnollisesti tutkia. Värikkäät auringonlaskut tarvitsevat sopivasti pilviä. Harmaa pilvimassa taas estää kaiken valon, ja silloin auringonlaskua ei edes näe. Aamuisin ja iltaisin matalalta tuleva valo on pehmeää, muotoilevaa, välin jopa maagista. Keskipäivällä korkealta tuleva valo on kovaa sekä ankaraa ja tekee kuvauksesta haastavaa. 

Kultainen auringonnousu Posiolla elokuisena aamuna klo: 5.52.

Erittäin värikäs elokuinen auringonlasku Riisitunturilla.

Tarvitset myös laadukkaan ja vakaan jalustan. Monesti maisemakuvauksessa, ja muidenkin kohteiden kanssa, valoa on hyvin vähän joten tarvitaan vakaa jalusta että kuvat eivät tärähdä, mikä olisi väistämätöntä käsivaralta kuvatessa. Lankalaukaisin on myös oivallinen apuväline, mutta monista kameroista löytyvä vitkalaukaisin ajaa myös asiansa. Jalusta mahdollistaa myös pitkät, useiden sekuntien valotukset mitkä olisivat täysin mahdottomia käsivaralta.

Lisäksi olisi hyvä ymmärtää ainakin alkeet aukosta, suljinajasta ja herkkyydestä sekä ymmärtää hieman sommittelun päälle. Näitä pääset kätevästi opiskelemaan kirjoittamastani oppaasta

Minkälaiset objektiivit sopivat luontokuvaukseen?

Öh.. noh, kaikenlaiset. Välttäisin kuitenkin monesti kameroiden mukana tulevia ns. "kittilinssejä". Ovat usein heikosta piirtäviä ja muutenkin varsin kelvottomia. Esittelen alla omat käytössä ollevat objektiivit ja kerron vähän mihin tarkoituksiin ne sopivat hyvin.

Tamron 24-70mm f/2.8

Tämä objektiivi on käytössä ylivoimaisesti eniten. Ns. yleiszoomi. Taipuu lähestulkoon mihin vain, käytän itse suurimman osan ajasta maisemakuvaukseen ja luonnon yksityiskohtien poimimiseen. Valovoimainen ja piirtää terävästi.

 

Canon 100-400mm f/4.5-6.5

Oivallinen eläin- ja lintukuvaukseen mutta toimii myös todella hyvin maisemakuvauksessa. Pitkällä telellä voidaan poimia maisemasta tiettyjä pieniä kokonaisuuksia. Joskus kohde sijaitsee myös fyysisesti niin kaukana, että telellä saadaan tuotua kohdetta lähemmäksi kun se muutoin näkyisi vaikkapa yleiszoomilla kuvatessa hyvin pienenä. Ei kovin valovoimainen, mutta piirroltaan kelpo putki.

Canon 100-400mm f/4.5-5.6

Aiemmin käytössäni oli myös laajakulmaobjektiivi, Canonin 10-20mm f/3.5-4.5 mutta uuden rungon myötä jouduin luopumaan laajakulmastani. Laajakulma on myös todella hyvä maisemakuvaukseen, sillä saadaan taltioitua laajoja maisemia tai korostettua etualaa. Laajakulma on todella voimakas työväline osaavissa käsissä, mutta sillä saadaan helposti myös poimittua omat varpaat kuvaan.

Makro-objektiivia en omista, koska harvoin sellaista tarvitsen kun etupäässä maisemia kuvailen. Mikäli makrokuvaus on lähellä sydäntä, niin toki silloin kannattaa moiseen sijoittaa. Loittorenkailla pääsee myös hyvin alkuun, ja ne maksavat mitättömän vähän verrattuina laadukkaisiin makro-objektiiveihin.

Ensimmäiseksi hankinnaksi suosittelisin yleiszoomia, tai sen polttovälialuetta (24-70mm) lähellä olevaa laadukasta objektiivia. Loistava työkalu niin maisemakuvaukseen kuin muuhunkin yleiseen luonnon taltioimiseen.

 

Miten niitä hyviä luontokuvia siis saa?

Maaginen vastaus on *rumpujen pärinää* Lähtemällä kuvaamaan. Kerta toisensa jälkeen. Ei ole oikotietä onneen. Voin melkein väittää, että olen otannut monet parhaimmat kuvani vain menemällä paikalle ja naps, siinä se on. Onnea tarvitaan aina jonkin verran, eli mitä enemmän maastoon jaksaa jalkautua, sitä todennäköisemmin yhyttää hienoja valoja. Hyvä kamera ei tee hyvää kuvaa, vaan hyvä kuvaaja ottaa loistavia kuvia! Kuvauslaitteisiin voi upottaa kymmeniätuhansia euroja rahaa saamatta oikein mitään aikaseksi. Oma kamera kannattaa opetella tuntemaan, sekä jo aiemmin mainitsemani tekniset seikat olisi hyvä osata parhaan lopputuloksen varmistamiseksi.

Eli laitappa kello soimaan hyvissä ajoin ennen auringonnousua, pakkaa eväät matkaan ja täräytä maastoon suosikkipaikallesi. Voit saada mahtavia luontokuvia huippuhienoissa olosuhteissa, tai mikäli kuvaustouhut menevät mönkään (niinkuin ne usein menevät) niin olet ainakin yhtä kokemusta rikkaampi!

Tuhkanharmaa talvipäivä ja yhtäkkiä noin viiden minuutin ajan oli tällaiset valot. Sitten oli taas harmaata. Ikinä ei tiedä!

Ukkosrintama "yllätti" Pilpasuolla

Päätin lähtä illankähmässä Pilpasuolla käymään. Ilmatieteenlaitos lupaili ukkosrintamaa illaksi ja ajattelin kastuvani jossain välissä. Parkkipaikalta lähdettyäni keli oli vielä varsin kelvollinen. Kuumaa ja harmaata, mutta ei hyttysen hyttystä missään. Lähdin kiertämää sinisellä merkittyä aistireittiä jolle kertyy mittaa 7 kilometriä. Ensimmäiset kilometrit meni suota ihastellessa ja pitkospuita kuvatessa. 

Tähän aikaan kesästä ei juuri ole kukkivia kasveja kuvattavaksi, ja valokin oli tasaisen harmaa joten en sen kummemmin pysähtyny kuvailemaan matkalla. Polku on paikoin aika juurakkoinen ja kivinen, mutta pitkiä pitkospuuosuuksiakin löytyy. 

Alkumatkasta tuli pari tyttöä juoksemalla vastaan. Mietin että miten täällä voi ihminen juosta nyrjäyttämättä nilkkaansa? Itse en lähtisi yrittämään. Ilmeisesti olivat koko lenkin kiertäneet, liekkö kävelleet pahimmat osuudet.

Puolisentuntia talsittuani alkoi kuulumaan etäistä ukkosenjyrinää ja joku vesipisarakin tipahteli taivaalta. Niittykirvinen näyttäytyi puunoksalla ja poseerasi sen aikaan, että sain telen viriteltyä kiinni. Herkkyyttä sai pumpata ihan huolella hämärässä metsässä, mutta ihan kelpo kuva kuitenkin.

1/80sec, f/5,6 ja ISO 5000 (käsivaralta kuvattu)

Kirvisen jälkeen rupesi hetikohta satamaan reilummin. Tiuksenin hieman tahtia, täytyisi päästä avarampaan maastoon. Kohta edessä aukeni kivanoloinen suoaukea ja jyrinä senkuin voimistui. Virittelin kameran suonlaitaan ja säädin valottamaan 4 sekunnin ruutuja ja laitoin muovipussin vesisuojaksi. Itse painuin kuusen alle kivelle istuskelemaan. Hetken kuluttua huomasin viereisellä kivellä tyytyväisen oloisen rupikonnan. Tykkäsi vesisateesta ilmeisesti. Minä en niin välittänyt. Selitin konnalle, että laitoin kameran tuohon salamoja kuvaamaan. Että toivottavasti saahaan hyviä kuvia. Istuskeltiin siinä hyvät tovit omilla kivillämme ja kuunneltiin ukkosen jylyä. Rupesi kuitenkin niin rankasti satamaan, että katsoin viisaammaksi siirtää kameran repun uumeniin turvaan sateelta. Kyllä siinä joku välähdys aika sopivasti kävi.

(Kotona huomasin suureksi ilokseni, että yhteen ainoaan kuvaan oli salama osunut, mutta sehän riittää.)

Sateen vähän hellitettyä kiitin konnaa seurasta ja lähdin jatkamaan matkaa. Loppumatka menikin aika vauhdikkaasti ja varsin märissä olosuhteissa. Rupikonnia laskin ainakin 15 ja muita sammakoita vähintään saman verran. Kettukin kipitti polun yli kauempana. Lisäksi yhytin kaksi pöllöä männyn oksilla kököttämästä. Luulisin lajin olevan sarvipöllö, mutta en kyllä ole yhtään varma. Kuva on vähän huono ja rakeinen koska metsässä oli pimeää kuin haudassa jo tässä vaiheessa. Lisäksi herkkyys on alla olevassa kuvassa huikeat 16000! Nappasin nopeasti vain dokumentin lähimmästä pöllöstä, sillä satoi vieläkin aika rankasti ja Canoni oli jo valmiiksi melko kostea (Älä hajoa, älä hajoa...).

Vaikka kastuinkin läpimäräksi niin kuvauksellisesti kelpo reissu. Ensimmäinen salamakuva plakkarissa sekä monta hienoa luontohavaintoa matkan varrelta. En todellakaan olettanut näkeväni kettua, saati sitten (sarvi?)pöllöä; vieläpä kaksin kappalein. Pilpasuolle tulen todellakin lähtemään uudestaan, todella hieno ja näkemisen arvoinen paikka!

Päivitystä tännekkin pitkästä aikaa

Hiljaista on ollut blogissa talvet. Ei se mitään. Nyt uusimpia kuvia tarjolle. Jokunen talviruutukin, lisäksi viimeaikaisia räpellyksiä.

Pikkulintuja piilokojusta

Posion mökillä perinteisesti tinttejä kuvaten. Hömötiaiset ja urpiaiset kävivät pääasiassa ruokinnalla, tosin muutama peippo ja talitintikkin vieraili pikaisesti. Käpytikka lenteli lähistöllö, mutta ei tullut poseeraamaan. Kovaäänisesti nakutteli varaston seinää. Ilmoitteli olemassaolostaan naaraille. Kotimatkalla yhytin vielä muuttomatkalla olevia joutsenia sulan ääreltä. Löntystelivät laiskanoloisesti poispäin kuvaajasta.

Liminganlahti

Toukokuun lopulla avautui tilaisuus päästä vierailemaan Finnaturen ylläpitämissä ja vuokraamissa piilokojuissa Liminganlahdella, joista on mahdollista nähdä mm. suokukkojen soidinta. Lämmin alkukesä on kuitenkin nopeuttanut soidinmenoja siinä määrin, että paras soidinaika oli mennyt auttamatta ohi. Muutama suokukko onneksi kojuje edessä vieraili, mutta mitään soitimeen viittaavaa ei tapahtunut. Kahlaajia vieraili useampia alkuillasta, mutta meno kuoli täysin ennen parhaita iltavaloja. Ihan mukavia potretteja kuitenkin. Uusia kuvia ainakin minulle!

Sanginjoki

Kävimme vaimoni kanssa illankähmässä Sanginjoen suunnalla ajelemassa, ja löysimme varsin idyllisen erämaa-tyyppisen järven. Otin muutaman peruskuvan itse järvestä jonka jälkeen yritin saada telellä lentokuvia järven rannalla pörräävistä korennoista. Eivät ole muuten aivan helpoin kohde kuvata. Vikkeläliikkeisiä ovat. Välillä kuitenkin surisivat hetken paikallaan ja sain muutaman terävähkön kuvan otettua. Täytyy käydä uudestaan, ja kokeilla hieman erillaisilla asetuksilla ja varata riittävästi aikaa!