Valokuvauksen perusteet osa 2 - Sommittelu pähkinänkuoressa

Sommittelu on käsitteenä valtavan laaja ja sisältää lukemattomia eri elementtejä, mitkä tulisi ottaa huomioon kuvaustilanteessa. Yritän tehdä nopean katsauksen sommittelun perusteisiin luontovalokuvauksen näkökulmasta. Valokuvan sommittelulla tarkoitetaan kuvan elementtien sijoittamista kuva-alalle. Hyvä sommittelu on mielenkiintoinen ja tasapainoinen sekä silmää esteettisesti miellyttävä. On olemassa tietyt nyrkkisäännöt, joiden avulla sommittelun saa kätevästi hallintaan. Ei kuitenkaan ole mitään oikeaa tai väärää tapaa, vaan kuvaajan näkemys ratkaisee loppupeleissä. Joka tapauksessa sommittelun perusteet on syytä osata. Muutoin hyvän kuvan voi helposti pilata sommittelemalla sen huonosti.

Pääkohde

Jokaisessa kuvassa tulisi olla pääkohde, joka nousee selkesti esiin kuvasta ja taustasta. Jos pääkohdetta ei ole, katselija kyllästyy nopeasti. Usein kuva myös jää silloin latteaksi ja tyhjäksi. Pääkohteen idioottivarma sijoituspaikka kuvassa sijaitsee kultaisessa leikkauksessa. Usein pääkohteen kaveriksi olisi hyvä ottaa jotain tasapainottamaan sommitelmaa. Muutoin hyvä pääkohde jää helposti yksin ja sommitelma muuttuu epätasapainoiseksi ilman tasapainottavaa kaveria. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa lato toimittaa pääkohteen virkaa, mutta kuvassa ei silti ole paljoa katsottavaa. Vielä vähemmän olisi ilman tuota latoa. 

Lato on pääkohteena, mutta tyhjä peltoaukea aiheuttaa epätasapainoisen sommitelman

Tässä pääkohteen, punaisen navetan, kaveriksi on otettu sommitelmaa tasapainottamaan keskellä hienoa peltoa sojottavat sähkötolpat.

Pääkohteita voi olla myös useita. Aina selkeää pääkohdetta ei kuitenkaan ole, joka ei missään nimessä tarkoita sitä että kuva olisi huono. Kuva voi olla myös upea maisema hienossa iltavalossa tai katunäkymä kotikaupungin sykkeestä.

Kuvassa ei oikein ole selkeää pääkohdetta, eikä oikein mitään muutakaan mielenkiintoista.

Etualalla olevat veneet ovat selkeästi kuvan pääkohteita. Ilman näitä veneitä, kuva jäisi vain dokumentiksi sumuisesta rannasta.

 

Kultainen leikkaus

Kultaista leikkausta käytetään yleisesti valokuvauksessa, kuvataiteessa ja arkkitehtuurissa, sillä se mielletään silmää esteettisesti miellyttäväksi. Käsitteen kehittelivät antiikin Kreikkalaiset, jotka etsivät ”täydellistä muotoa”. Kultaisessa leikkauksessa jana jaetaan sekä vaaka- että pystysuunnassa kolmeen osaan tietyllä matemaattisella suhteella. Yksinkertaistettuna tämä suhde on 2:3. Kuvan pääkohde siis pyritään sijoittamaan näiden suhteiden muodostamien diagonaalisten viivojen leikkauspisteeseen. Alla olevassa esimerkkikuvassa on ristikko, mikä kuvastaa kultaisen leikkauksen suhteita. Paksummat viivat eivät noudata tarkasti kultaisen leikkauksen suhteita mutta antavat hyvää osviittaa siitä, mihin kohde kannataisi sijoittaa. Useimmissa kameroissa etsimeen tai näytölle saakin juuri tällaisen ristikon sommittelua helpottamaan. Katkoviivat ovat kuvastavat tarkasti kultaisen leikkauksen matemaattisia suhteita.

Kuvan pääkohde, vanamo, on sijoitettu kultaiseen leikkaukseen.

Pääkohteen ei kuitenkaan ole välttämätöntä sijaita millintarkasti kultaisessa leikkauksessa, vaan kuva ja kohde ratkaisevat lopullisen sommittelun.

Linjat ja rytmi

Kuvassa esiintyvät linjat, sekä rytmikkäät elementit ohjailevat katsetta haluttuun paikkaa, useinmiten pääkohteeseen. Ihmissilmä tarttuu helposti diagonaalisiin linjoihin ja seuraa niitä. Siispä ne ovat tärkeä elementti kuvassa ja niitä kannattaakin aina hyödyntää, mikäli ympäristö ja kohde sen sallii.

Kuvan maalaistie sekä heinäpaalien rytmi ja suunta ohjaavat katseen pääkohteeseen, isoon mäntyyn taka-alalla.

 

Kuvan rajaaminen

Kuva rajataan silloin, kun kameran laukaisinta painetaan. Erotetaan tietty näkymä todellisuudesta. Tai näin se menee ainakin oppikirjojen mukaan. Nykyään on helppo jättää kuvaan "tilaa", ja rajata kuva jälkikäteen täydelliseksi kuvankäsittelyohjelmalla. Kuvan rajaaminen voi kuullostaa helpolta, mutta usein virheet huomaa vasta kun joku muu huomauttaa niistä sinulle.

Yleisimmät rajausvirheet ovat ihmisten raajojen leikkaantuminen hullunkurisista kohdista ja muotokuvissa päästä kasvavat puut ja puhelintolpat. Luontokuvauksessa on hankala täsmentää, mitä yleensä tehdään väärin, mutta hyvin usein näkee epätasapainoisia sommitteluja sekä kohteita jotka eivät meinaa mahtua kuvaan. Kuvan rajaaminen on sommittelua puhtaimmillaan, ja siihen kiteytyvät aiemmin läpikäydyt asiat, kuten kultainen leikkaus. On hankala yrittää edes kirjallisesti, tai kuvallisesti opettaa miten kuva rajataan, koska jokainen kuvaa erilaisia kohteita erilaisissa ympäristöissä. Joka tapauksessa seuraaviin asioihin olisi syytä kiinnittää huomiota:

Henkilökuvauksessa varmista, että mallin päästä ei kasva puita eikä niitä puhelintolppia, eikä yhtään mitään muutakaan. Tukka on ok. Huolehdi myös siitä, että raajat eivät leikkaanu nivelistä poikki. Yleensä toimiva tapa on myös jättää tilaa katseen suuntaan. Eli jos mallisi katsoo oikealle, jätä oikealle enemmän tilaa ja sijoita malli vasemmalle kultaiseen leikkaukseen.

Maisemakuvauksessa varmista, että pääkohde erottuu selkeästi, eikä edessä ole häiritseviä risuja, heiniä, puunoksia, sähkölinjoja tai mitä tahansa muuta vastaavaa. Huomioi kuvan reunat, mitä siellä tapahtuu? Onko ilmassa roikkuvia oksia ilman kiinnekohtaa, onko siellä yleensäkkään jotain mitä kuvassa ei pitäisi olla. Valokuva on aina koko kuva-ala. Vaikka pääkohde olisi kuinka valtavan hieno, ei kuva pääse oikeuksiinsa jos pääkohteen edessä on metrinen risukko ja kuvan reunoista törröttää ties mitä oksanpätkiä. Siisti kuva-ala, selkeys ja yksinkertaisuus kunniaann. Valokuvauksessa kulunut less is more-fraasi toimii yhdeksän kertaa kymmenestä.

Yhteenvetona vielä:

1. Varmista, että kuvassa on selkeä pääkohde tai jotain muuta mielenkiintoista.

2. Sommittele pääkohde kultaisen leikkauksen liepeille, ja käytä apuna (jos mahdollista) katsetta johdattelevia linjoja sekä rytmiä.

3. Huolehdi, että kuvassa ei ole häiritseviä tekijöitä. Oksia, risuja mitä tahansa mikä häiritsee kuvan sommitelmaa

4. Muista, että kuva tapahtuu koko kuva-alalla. Ei vain kuvan keskellä, tai siinä kultaisessa leikkauksessa.

Loppusanat

Sommittelusta käydään paljon keskustelua valokuvaajien kesken. Kuten jo edellä mainitsin, ei ole oikeastaan olemassa mitään vääriä tapoja. Sommitteluun vaikuttaa kuvattava kohde, ympäristö, kuvaajan näkemys sekä käytössä oleva kalusto. Aina sommittelun perussääntöjä noudatteleva otos ei kuitenkaan säväytä. Joskus on hyvä rikkoa sääntöjä, olla rohkea, kokeilla uutta.

"...to break the rules, you must first master them..."