Taannoiset aamuyön sumut

Eräänä yönä hätkähdin koiran kanssa ulos mennessä, että kuinka paljon pihalla oli sumua. Äkkiä koiraa hoputtamaan, että löytäisi nyt sen optimaalisen paikan tarpeilleen ja ei muuta kuin sisälle pakkaamaan romut kyytiin. Parkkipaikalta lähtiessä pienimuotoinen paniikki yritti vallatta miehen, koska en osannut päättää mihin suuntaan lähtisi ajamaan kun joka paikassa näytti niin hienolta. Pieni ääni päässäni käski ajaa kaupungin suuntaan, joka osottautui kuitenkin huonoksi neuvoksi koska Oulu-cityä lähestyessäni huomasin sumun miltei häviävän kokonaan. Autoa ympäri ja kohti maaseutua siis. Tyrnävälle, mietin. Tai jonnekkin Muhoksen suuntaa. Ei kaupunkiin, ei siitäkään syystä että ei nyt millään huvittasi kuunnella baarista palaavan kansan kyselyitä että "m-mithä sshä oiken kuvat shiinä???". Olihan sentään lauantai ja kello lähenteli valomerkkiä. Heikkilänkankaan kohdilla huomasin kyltin mainostavan pientä venesatamaa, jonka nimeä en nyt millään saa päähäni. Sinne kuitenkin kääntelin, ja huomasin etten ole yksin. Joku yli-innokas kalamies viritteli siellä venettään vesille. "Komea aamu tänään, kivat sumut" aloitin keskustelun. Partasuu tuijotti hetkisen, samalla tavoin kuin hienostorouvat katsoisivat juhlaillalliselle verkkareissa ilmestynyttä, ja huusi "Minä saavuin juuri!" ja jatkoi veneen kanssa ähkimistä. Asia selvä, kiitos tiedosta! Jätin juuri saapuneen kalamiehen rauhaan ja annoin Canonin rouskuttaa. Muutama mielenkiintoisen oloinen vesilintukin erottui sumun keskeltä uimassa, ja hamuilin olematonta 500 millistä kupeeltani. Sitten isona ja rikkaana. 

Sumut olivat kuitenkin upeat, alla kuvasaalista reissulta.