Sana tai pari kuvankäsittelystä

Luontokuvauksen näkövinkkelistä uskallan väittää, että tässä on aihe, joka herättää mielipiteitä niin puolesta kuin vastaan.  Moni vanha jäärä yskii partaansa nähdessään sävytoonatun HDR-kuvan. Kuvan on oltava sellainen kuin se on, ei filmiaikanaan mitään fotosoppeja ollut. Ei ollut ei. Totuus vain on, että kuvankäsittelyä oli olemassa jo filmiaikana – nykyään se tehdään vain digitaalisesti. Ei ehkä samanlaisessa mittakaavassa, mutta kuitenkin.

(Hyvää vertausta tuohon alkuun kehitellessäni, kirjoitin ensin että "tässä on aihe joka jakaa mielipiteet kahtia kuin Mooses Punaisen meren konsanaan", jonka jälkeen aloin miettimään, että oliko se sittenkään Mooses? Pikaisella googletuksella selvisi, että asialla olivatkin vain taivaalliset voimat Mooseksen sijaan. Jos täällä liikkuu jotain pastoreita niin korjatkaa, jos meni metsään!)

Kuvankäsittely on kuvan värien ja sävyjen muokkaamista. Kuvankäsittelyssä voidaan muuttaa väri toiseksi ja muuttaa kuvan ilmettä halutunlaiseksi. Photoshop ja vastaavat ohjelmat tarjoavat käytännössä rajattomat mahdollisuudet kuvan muokkaamiseen. Monet tietämäni valokuvaajat, aina huippuammattilaisista vasta-alkajiin, pitäytyvät hyvin säntillisessä kuvankäsittelyssä. Muokataan kuvaa vain hienokseltaan, säädetään vähän varjokohtia tuolta ja terävöitystä täältä. Jotkut eivät muokkaa kuviaan ollenkaan, vaan julkaisevat käsittelemättömiä raakatiedostoja (mitkä vaatiivat kuvankäsittelyä!) Pahimmassa tapauksessa kuvataan JPEG:lle ja annetaan ymmärtää kuvankäsittelyn tulleen suoraan helvetin esikartanosta. Harmi vain, että kamera käsittelee jiipegit puolestasi.  Jotkut taas käyttävät kaikki mahdolliset ja mahdottomat keinot kuvia muokatessaan, ja alkuperäinen kamerasta tullut raakatiedosto ei juurikaan enään muistuta lopullista kuvaa. Jokainen saa kuitenkin käsitellä kuviaan juuri kuten tahtoo. Henkilökohtaisesti pidän kuvien jälkikäsittelystä, ja yritän tuoda kuviini hieman lisäpotkua kuvankäsittelyllä. Jos olet jo ottanut upean kuvan, niin miksi et tekisi siitä vielä pykälän upeampaa, kun sellainen mahdollisuus kerran on olemassa? Luuletko, että kuuluisan Ansel Adamsin kuvat ovat luonnollisia kopioita silloisista valo-olosuhteista? Tuskin, kaveri vain oli aivan käsittämättömän hyvä vedostamaan. Eräänlaista kuvankäsittelyähän vedostaminenkin oli.

(Suosittelen muuten ehdottomasti katselemaan Ansel Adamsin kuvia. Kiinnittäkää ennen kaikkea huomiota siihen, miten kuvat on sommiteltu. Huh, kuinka hienoja kuvia. Kyllä silmä lepää herran otoksia katsellessa.)

Mielestäni usein kuultu lausahdus ”Kuvan tulisi olla luonnollinen ja ilmentää todellista kuvaushetken tunnelmaa”, on täysin epäkorrekti. Ensinnäkin, jokainen näkee värit erillä tavalla. Toiseksi, silmä näkee eri tavoin kuin kamera. Kolmanneksi, kamera ei pysty toistamaan tilannetta aina halutulla tavalla. Koska eihän teleobjektiivin tuottama kuva ole luonnollinen, jos luonnollisuuden määritelmänä on se mitä ihmissilmä näkee. Eikä yksikään kamera voi tallentaa kuvaa siten, miten me tilanteet luonnossa näemme. 

Nykyiset huippuunsa viritetyt kuvankäsittelyohjelmat antavat mahdollisuuden. Ne antavat mahdollisuuden palauttaa ja muokata kuva sellaiseksi, jollaisena sen itse kokee ilmentävän parhaiten kuvaustilannetta. Se, ilmentääkö muokattu kuva sitä absoluuttisen todenmukaisesti, on aivan toinen asia. Dokumenttikuvat ovat erikseen. Niissä kuvankäsittelylle ei ole tarvetta, sillä kuvalla ei haluta herättää tunteita. Kuva on vain todiste jostain esineestä, asiasta tai tilanteesta. Hyvä kuva herättää tunteita ja jakaa mielipiteitä. Hyvä kuva aiheuttaa heti ensisilmäyksellä jonkinlaisen reaktion. Tässä pisteessä on hyvin vähän merkitystä, kuinka paljon kuvaa on käsitelty, sillä mitä väliä sillä on? Tekeekö auringonlaskun rankka värittäminen kuvasta jotenkin huonomman? Ei mielestäni, se tekee kuvasta kauniimman (sopivissa rajoissa). Ilmentääkö se todellista tilannetta? Ei välttämättä, mutta toisaalta miksi pitäisikään? Valokuvaushan on ennenkaikkea taidetta, jota jokainen saa toteuttaa juuri haluamallaan tavalla. Ei kuvankäsittely vähennä yhtään kuvan arvoa. Samalla tavoin kuvaaja on ollut liikkeellä, etsinyt hienoja kohteita ja herännyt ennen sianpieremää keskellä yötä ollakseen paikalla juuri oikeaan aikaan. Kuvankäsittelyllä ei kuitenkaan tehdä huonosta kuvaa hyvää, sillä tehdään loistavasta otoksesta vielä entistäkin loistavampi.

Ei ehkä ihan näinkään?

Eräät valokuvien julkaisualustat, kuten 500px.com tarjoavat aivan mielettömiä otoksia tutkailtavaksi heti etusivulla. Useat näistä ovat eri valotuksien yhdistelmiä ja rankasti käsiteltyjä hyvin värikylläisiä otoksia komeista auringonlaskuista. Kuvat ovat mielestäni hienoja, upeata katsottavaa. Moni taas oksentaa näppäimistölle näitä nähdessään. Itsekkin monesti saturaatiosäätimien kanssa vähän turhankin helposti innostuvana, en ymmärrä reaktioita jossa suolataan kuvankäsittelyn mahdollisuuksia hyödyntävät. Tästä huolimatta, yritän pitää omat kuvani kuitenkin suhteellisen luonnollisen näköisinä.

Pointtini on siis se, että kuvan tulisi olla USKOTTAVALLA tavalla käsitelty, tai siltä tippuu pohja pois. Mielestäni kuvankäsittely on järkevää ja perusteltua  niin kauan, kun kuva näyttää vielä todelliselta. Vihreä kettu on kiva, mutta onko sellaisia luonnossa?

Kuvankäsittely, ja sen määrä sekä tapa, riippuu paljon kuvattavasta kohteesta. Se mikä on kenenkin mielestä sopivaa, vaihtelee tavattoman paljon. Joku tykkää tuoda taiteellista puoltaan esille kuvankäsittelun avulla, joku ei säädä kuvaansa ollenkaan. Liputan kuitenkin luonnollisuuden puolesta, vaikka rajani muokkauksien suhteen ovatkin aika häilyvät.

Kuvaa on käsitelty vain kevyesti yrittäen säilyttää alkuperäinen tunnelma.

Vasemmalla neljästä kuvasta yhdistetty HDR-raakile ja oikealla lopullinen muokattu versio. Onko kuvankäsittelyssä menty liian pitkälle?

 

Kuvamanipulaatio – suoraan helvetistä?

Yksi tunnetuimmista kuvamanipulaation saralla esiin nousseista nimistä on ehkä hieman yllättäen Hannu Hautala, eräs suomen kuuluisimmista ja ansiokkaimmista luonnonvalokuvaajista. Mies joutui aikamoiseen ryöpytykseen aikoinaan manipuloitujen kuvien tullessa julki hänen kirjassaan. Hautala ei maininnut manipulaatiosta mitään  ja tästä hyvästä hänet – suomen luonnonvalokuvaajien yksi perustajajäsen sekä kunniajäsen – miltei erotettiin em. järjestöstä. Katsoisin Hautalan toimineen tässä tilanteessa väärin, sillä kuvamanipulaatiosta tulisi aina ilmoittaa, mikäli kuva merkittävästi muuttuu sen ansiosta. Jos järvimaisemaa esittävästä kuvasta poistaa yhden häiritsevän heinänkorren etualalta ja julkaisee kuvan netissä, ei mainintaa mielestäni tarvita. Hautalan tapauksessa se olisi ollut paikallaan.  Esimerkiksi kaksi Hautalan ottamaa kuvaa pesästä pois hyppäävistä telkänpoikasista oli yhdistetty yhdeksi kuvaksi, jossa olikin kaksi poikasta ilmassa yhden sijaan. Tässä tapauksessa tilanne muuttui manipulaation ansiosta niin ainutkertaisen hienoksi, että sen paljastuttua monet kokivat tulleensa törkeästi huijatuiksi. 

Hautala perusteli manipulaatioitaan sillä, että hän on nähnyt ja kokenut tilanteet moneen kertaan ja halusi vain ilmaisuaan laajentamalla näyttää ne muillekkin.

(Hautala ei siis itse manipuloinut kuviaan, mutta käsky tehdä niin tuli kyllä häneltä. Mieshän ei käytä edes tietokonetta ja kuvaa edelleen filmille)

Saan kerrottua asioita, joita olen monta kertaa nähnyt, mutta optiset lainalaisuudet ovat estäneet niiden saamisen kuvaan.
— Hannu Hautala
Ne on koettua, nähtyä ja luonnon-mukaista. Olen vain laajentanut ilmaisuani valokuva-
teknisin keinoin.
— Hannu Hautala

Monet luontokuvaajat eivät kuitenkaan yhtyneet Hannun ajatuksiin.

Luontokuva perustuu siihen olettamukseen, että se tilanne on ollut totta kameran sulkimen räpsähtäessä. Katsoja saa luontokuvasta luontoelämyksen. Jos kuvamanipulaatiota käytetään, katoaa luonnon ja kuvan yhteys. Se kokemus menee rikki.
— Antti Leinonen
Luontokuvan ystävät eivät ole niinkään valokuvauksen ystäviä, vaan luonnonystäviä. Me viemme katsojan luontoretkelle ja heidän pitää voida luottaa, että me teemme sen aidosti.
— Heikki Willamo

Mitä mieltä itse olet? Missä menee sietämäsi kuvankäsittelyn raja? Onko manipulaatio sallittua, jos siitä mainitsee vai rikkooko se perinteisen luontokuvan idean? Kommentoi!