Helmikuun tunnelmat Posiolta

Minireissu mökille. Hyvä lomasuunnitelma sisältää valokuvausta ja kylmää hernekeittoa suoraan purkista. Lähdin ajamaan vasta sunnuntaina hämärän aikoihin. Matkalla ei kuvattavaa, pimeää. Syötteentien korkeimmilla kohdilla puut komeasti kuurassa, tykkyä ei juuri enään ole. Illan kähmässä lämmiteltiin saunat, sekä suunniteltiin seuraavaan päivän kuvausta. Eli siirtymistä mökiltä varastolle noin 15 metrin matkan. Siinä olisi tarkoitus istua ja odotella lintuja saapuvaksi kameroidemme ulottuville.

Ja niitähän tuli. Lapintiaisia etupäässä, muutama hömötiainen sekä keltainen lintu. Siis tali- tai sinitiainen, kuka niitä erottaa. En minä ainakaan. Niin, ja muutama kuukkeli näyttäytyi myös iloksemme. Kuukkeleilla on kovasti asiaa, jatkuvaa jokeltelua oli havaittavissa tämän hienon luontokappaleen ollessa lähistöllä.

Viimeisena päivänä vierailimme Riisitunturin kansallispuistossa. Upea auringonpaisteinen päivä siunaantui kennojemme iloksi, ja mehän käytimme tilaisuuden röyhkeästi hyväksemme ja annoimme Canoneiden rouskuttaa. Muita liikkujia oli kohtalaisen runsaasti. Tunturiin vievältä polulta sai poiketa turisteja piiloon kuusiston sekaan aivan yhtenään. Heti laelle päästyämme poikkeutimme itsemme merkittyjen reittien ja turistien katseiden ulottumattomiin. Kiertelimme hyvän aikaan koskemattomia hankia huurteisten kuusien seassa Canonien edelleen rouskuttaessa sulkimet punaisina hehkuen. Merkityn reitin läheisyydessä valokuvaajia oli jokaisen kynttiläkuusen takana. Erehtyipä retkikuntamme toinen osapuoli jopa virittelemään keskustelua vastaantulevan maisemanvalottajan kanssa, autuaan tietämättä siitä, että vastapuoli ei puhu sanaakaan suomea. Keskutelu meni osapuilleen seuraavanlaisesti:

"Aika upea auringonpaisteinen päivä valokuvaamiselle, vai mitä?

"Excuse me?"

"NOT BAD?!"

Ulkomaanelävä oli samaa mieltä, not bad. Niimpä!