Posiolla jälleen - Kolmen päivän kuvakooste

Suuntasimme jälleen koillismaan mökkimaisemiin, kohteena Lapin taikamaa. Näin Posion kunta itseään mainostaa. Lähtöaamuna elohopea painui Oulussa -18 pakkasasteen tuntumaan. Puut olivat upeasti kuurassa aina syötteelle asti, Posiolla ei niinkään. Mitäpä pienistä, kuvattavaa mökillä riittää kyllä, oli kuuraa tai ei. Aikaa oli kolme päivää, ja toivoimme aurinkoa. Aurinko paistoi kolme päivää. Ihanaa. Tarkoitus oli käydä ainakin Korouomassa kuvausreissulla, sekä yrittää pikkulintujen kuvausta mökin lähiympäristössä. Kuukkeli lehahti lähimpään mäntyyn heti paikalle saavuttuamme. Positiivinen merkki. Muut pikkulinnut kävivät ruokintapaikalla harvakseltaan. Sini- ja hömötiaisia etupäässä. Yksi punatulkkukin näyttäytyi hieman kauempaa. Ja närhi lenteli pihalla, kun istuimme sisällä syömässä. Ensimmäisenä päivänä kuvasin etupäässä siis lintuja sekä mökin lähiympäristön maisemia.

Yritin myös ottaa lentokuvia kuukkelista. Ei mainittavaa menestystä, paitsi yksi melkein tarkka kuva. Melkein! 

Seuraavana päivänä suuntasimme Korouoman rotkolaaksoon. Koruoma sijaitsee n. 40 minuutin ajoamatkan päässä mökiltämme, joten se on loistava luontokohde päiväreissuille. Rotkolaakson jylhät, paikoin pystysuorat kallioseinämät jopa useiden satojen metrien korkeuserolla tarjoavat hienoja elämyksiä sekä ennenkaikkea valokuvaajaa miellyttäviä maisemia.

Saman päivän iltana kävimme moottorikelkalla kiertelemässä mökkijärvemme maisemia. Olimme läheisessä salmessa kuvaamassa rannan tuntumassa, kun näin sivusilmällä jonkun mustan otuksen vilahtavan rantatörmän taakse. Kävi mielessä, että olisikohan saukko ollut, sillä kyseisen otuksen jälkiä risteilee valtavasti pitkin ja poikin järveä. Järvellä, aivan mökkimme lähistöllä, on koko talven sulana pysyviä paikkoja voimakkaan virtauksen vuoksi. Saukolle otollista elinympäristöä siis. Seuraavaksi kuulin jään murtumiseen viittaavaa pauketta ja loiskahduksen. Hiivin lähemmäksi sulan reunaa ja jäin odottamaan. Noin viiden minuutin kuluttua vastarannalle ilmestyi musta pötkylä kala suussaan. Saukko ruokaili hetken, ja painui takaisin järveen kalastamaan. Välillä saukko metelöi jään alla aiheuttaen melkoista pauketta ja kolinaa. Sitten se putkahti kalan kanssa taas vastarannalle. Tätä toistui muutaman kerran, kunnes saukkoa ei enään näkynyt. Valokin alkoi illan hämärtyessä loppua kesken. Toivoin, että saukko olisi tullut minun puolelleni rannalle eikä toiselle puolelle salmea, mutta minkäs teet. Ei se tullut kutsusta luokse vaikka yritin. Saukko maisemassa kuvia siis. Tai kuva, koska ne ovat kaikki samanlaisia. Meikäläisen ensimmäiset saukkokuvat kuitenkin. Kamerastani meinaa vain loppua puhti kesken heikossa valossa. ISO 800 kohisee jo melkoisesti eikä kovin yksityiskohtaisia kuvia enään tuolla herkkyydellä saa. Lisäksi tuossa tilanteessa 500mm tele olisi ollut nannaa. Onneksi käytössäni oli kuitenkin 70-200mm, niin ei tarvinut laajakulmalla yrittää. Otin saukosta muutaman kuvan myös isäni kameralla, joka kykenee tuottamaan huomattavasti parempaa jälkeä suuremmilla herkkyyksillä. Paremmat kuvat ovat vielä toisella muistikortilla, enkä pääse niihin vielä käsiksi.

 Aika veijareita nuo saukot muuten, laskevat jopa mäkeä rinteitä alas tullessaan. Saukon jälkiä on huvittavaa seurata. Ensin se on mennyt kohtuullisen suoraa linjaa järven selällä, sitten yhtäkkiä poikennut reitiltään, kiivennyt rantatörmän päälle ja hurauttanut sieltä mäen alas ja jatkanut kulkuaan!

Viimeisenä päivänä lähdimme etsimään saukkoa. Kiertelimme sulapaikat läpi etsien tuoreita jälkiä, mutta niitä ei löytynt ja niinikään saukko pysyi piilossa. Siiryimme kuvaamaan järvimaisemaa.