Ukkosrintama "yllätti" Pilpasuolla

Päätin lähtä illankähmässä Pilpasuolla käymään. Ilmatieteenlaitos lupaili ukkosrintamaa illaksi ja ajattelin kastuvani jossain välissä. Parkkipaikalta lähdettyäni keli oli vielä varsin kelvollinen. Kuumaa ja harmaata, mutta ei hyttysen hyttystä missään. Lähdin kiertämää sinisellä merkittyä aistireittiä jolle kertyy mittaa 7 kilometriä. Ensimmäiset kilometrit meni suota ihastellessa ja pitkospuita kuvatessa. 

Tähän aikaan kesästä ei juuri ole kukkivia kasveja kuvattavaksi, ja valokin oli tasaisen harmaa joten en sen kummemmin pysähtyny kuvailemaan matkalla. Polku on paikoin aika juurakkoinen ja kivinen, mutta pitkiä pitkospuuosuuksiakin löytyy. 

Alkumatkasta tuli pari tyttöä juoksemalla vastaan. Mietin että miten täällä voi ihminen juosta nyrjäyttämättä nilkkaansa? Itse en lähtisi yrittämään. Ilmeisesti olivat koko lenkin kiertäneet, liekkö kävelleet pahimmat osuudet.

Puolisentuntia talsittuani alkoi kuulumaan etäistä ukkosenjyrinää ja joku vesipisarakin tipahteli taivaalta. Niittykirvinen näyttäytyi puunoksalla ja poseerasi sen aikaan, että sain telen viriteltyä kiinni. Herkkyyttä sai pumpata ihan huolella hämärässä metsässä, mutta ihan kelpo kuva kuitenkin.

1/80sec, f/5,6 ja ISO 5000 (käsivaralta kuvattu)

Kirvisen jälkeen rupesi hetikohta satamaan reilummin. Tiuksenin hieman tahtia, täytyisi päästä avarampaan maastoon. Kohta edessä aukeni kivanoloinen suoaukea ja jyrinä senkuin voimistui. Virittelin kameran suonlaitaan ja säädin valottamaan 4 sekunnin ruutuja ja laitoin muovipussin vesisuojaksi. Itse painuin kuusen alle kivelle istuskelemaan. Hetken kuluttua huomasin viereisellä kivellä tyytyväisen oloisen rupikonnan. Tykkäsi vesisateesta ilmeisesti. Minä en niin välittänyt. Selitin konnalle, että laitoin kameran tuohon salamoja kuvaamaan. Että toivottavasti saahaan hyviä kuvia. Istuskeltiin siinä hyvät tovit omilla kivillämme ja kuunneltiin ukkosen jylyä. Rupesi kuitenkin niin rankasti satamaan, että katsoin viisaammaksi siirtää kameran repun uumeniin turvaan sateelta. Kyllä siinä joku välähdys aika sopivasti kävi.

(Kotona huomasin suureksi ilokseni, että yhteen ainoaan kuvaan oli salama osunut, mutta sehän riittää.)

Sateen vähän hellitettyä kiitin konnaa seurasta ja lähdin jatkamaan matkaa. Loppumatka menikin aika vauhdikkaasti ja varsin märissä olosuhteissa. Rupikonnia laskin ainakin 15 ja muita sammakoita vähintään saman verran. Kettukin kipitti polun yli kauempana. Lisäksi yhytin kaksi pöllöä männyn oksilla kököttämästä. Luulisin lajin olevan sarvipöllö, mutta en kyllä ole yhtään varma. Kuva on vähän huono ja rakeinen koska metsässä oli pimeää kuin haudassa jo tässä vaiheessa. Lisäksi herkkyys on alla olevassa kuvassa huikeat 16000! Nappasin nopeasti vain dokumentin lähimmästä pöllöstä, sillä satoi vieläkin aika rankasti ja Canoni oli jo valmiiksi melko kostea (Älä hajoa, älä hajoa...).

Vaikka kastuinkin läpimäräksi niin kuvauksellisesti kelpo reissu. Ensimmäinen salamakuva plakkarissa sekä monta hienoa luontohavaintoa matkan varrelta. En todellakaan olettanut näkeväni kettua, saati sitten (sarvi?)pöllöä; vieläpä kaksin kappalein. Pilpasuolle tulen todellakin lähtemään uudestaan, todella hieno ja näkemisen arvoinen paikka!