Helmikuun tunnelmat Posiolta

Minireissu mökille. Hyvä lomasuunnitelma sisältää valokuvausta ja kylmää hernekeittoa suoraan purkista. Lähdin ajamaan vasta sunnuntaina hämärän aikoihin. Matkalla ei kuvattavaa, pimeää. Syötteentien korkeimmilla kohdilla puut komeasti kuurassa, tykkyä ei juuri enään ole. Illan kähmässä lämmiteltiin saunat, sekä suunniteltiin seuraavaan päivän kuvausta. Eli siirtymistä mökiltä varastolle noin 15 metrin matkan. Siinä olisi tarkoitus istua ja odotella lintuja saapuvaksi kameroidemme ulottuville.

Ja niitähän tuli. Lapintiaisia etupäässä, muutama hömötiainen sekä keltainen lintu. Siis tali- tai sinitiainen, kuka niitä erottaa. En minä ainakaan. Niin, ja muutama kuukkeli näyttäytyi myös iloksemme. Kuukkeleilla on kovasti asiaa, jatkuvaa jokeltelua oli havaittavissa tämän hienon luontokappaleen ollessa lähistöllä.

Viimeisena päivänä vierailimme Riisitunturin kansallispuistossa. Upea auringonpaisteinen päivä siunaantui kennojemme iloksi, ja mehän käytimme tilaisuuden röyhkeästi hyväksemme ja annoimme Canoneiden rouskuttaa. Muita liikkujia oli kohtalaisen runsaasti. Tunturiin vievältä polulta sai poiketa turisteja piiloon kuusiston sekaan aivan yhtenään. Heti laelle päästyämme poikkeutimme itsemme merkittyjen reittien ja turistien katseiden ulottumattomiin. Kiertelimme hyvän aikaan koskemattomia hankia huurteisten kuusien seassa Canonien edelleen rouskuttaessa sulkimet punaisina hehkuen. Merkityn reitin läheisyydessä valokuvaajia oli jokaisen kynttiläkuusen takana. Erehtyipä retkikuntamme toinen osapuoli jopa virittelemään keskustelua vastaantulevan maisemanvalottajan kanssa, autuaan tietämättä siitä, että vastapuoli ei puhu sanaakaan suomea. Keskutelu meni osapuilleen seuraavanlaisesti:

"Aika upea auringonpaisteinen päivä valokuvaamiselle, vai mitä?

"Excuse me?"

"NOT BAD?!"

Ulkomaanelävä oli samaa mieltä, not bad. Niimpä! 

 

 

 

Viikonloppu, valokuvaus ja Posio

Posiolla riittää kuvattavaa. On Korouomaa, Riisitunturia, Mustarinnan suojelualuetta ja lukemattomia muita kuvauksellisia järviä, soita, maisemia, lintuja.. Lista vain jatkuu. Mökki sattuu sopivasti sijaitsemaan lähellä tätä kaikkea, joten päätimme Villen kanssa suunnata sinne.

Auringonlasku Riisitunturilla

Lähtö sovittiin perjantaille, heti kun allekirjoitanut saa silmänsä auki yövuoron jäljiltä. Aikaisemmin olimme suunnitelleet, että ajetaan suoraan Riisitunturille auringonlaskua katsomaan. Aikataulun perusteella meillä ei ollut kiire. Riisitunturia lähestyttäessä, joku hirvikin kopisteli tien yli. Ei kuitenkaan tehnyt lähempää tuttavuutta Subarun keulan kanssa. Hyvä näin. Valokuvaajien kamerat olivat valitettavasti syvällä kameralaukkujen uumenissa, joten dokumenttia tästä hätkähdyttävästä tilanteesta ei ole. Seuraavaksi tiellä näkyi jokin musta möykky. "Nyt ollaan jännän äärellä, aja lujempaa" totesi Ville. "Voi olla karhu". Karhu kuitenkin paljastui koiraksi. Hihittelen vieläkin mielikuvituspartaani.

Viimeksi Riisillä vieraillessa oli parkkipaikka aivan ääriäänmyöten täynnä metallisia peltilehmiä. Nyt ei näin ollut, autoja oli vain kaksi. Yhtään ihmistä ei tällä kertaa näkynyt. Viimeksi niitä käveli jonossa vastaan. Turistit, hyh. Kohtuullisessa ajassa olimme tunturin huipulla. Aurinko alkoi olla jo melkoisen alhaalla. Parhaat valot olisi kyllä auttamatta menetetty, jos olisimme saapuneet edes vartin myöhemmin. Nyt kuitenkin auringonlasku alkoi olla kohdillaan.

Auringonlasku hienoimmillaan teleobjektiivilla poimittuna.

Piakoin tämän kuvan ottamisen jälkeen seisoimme ihastelemassa maisemia. Huomasin silmäkulmassa liikettä ja kaupunkilaisaivoni ehdottivat lokkia liikkeen syypääksi. Nopeasti kuitenkin älysin, että nyt on jotain muuta ilmassa kuin perinteinen lokki, nimittäin helmipöllö. Pikkuinen pöllö tuli uteliaana aivan muutaman metrin päähän lehahtelemaan, ja teki kaksi laajaa kieppiä meidän ympärillä, ikäänkuin tarkistaen tilanteen luonteen. Tästäkään tapahtumasta ei valitettavasti ole dokumenttia tarjolla, sillä kumpikin kuvaaja vain seisoi tumput suorina, suu auki pöllöä ihmetellen, mitä ilmeisimmin unohtaen kameroiden olemassaolon kokonaan. Olisi ollut ainesta hyvään kuvaan, mutta ei kelvannut. Eikä pöllöä enään tämän jälkeen näkynyt. Damn.

Korouoma

Seuraavana päivänä määränpää oli tuttu ja turvallinen Korouoma. Päivä oli lämmin, ja kulkijoitakin näkyi tulevan jatkuvasti vastaan Korouomaan saavuttuamme. Yhytimme myös ison ryhmän japanilaisia. Söivät mustikoita innoissaan. Kova keskipäivän valo kuitenkin piinasi meitä, joten kuvasaalis jäi maisemien osalta laihaksi. Oivallinen tilaisuus siis poimia yksityiskohtia, sekä kuvata hieman makrolla.

Maassa olevaan hämähäkinseittiin muodostuneita kastepisaroita. 100mm makro + 24mm loitto.

Maassa olevaan hämähäkinseittiin muodostuneita kastepisaroita. 100mm makro + 24mm loitto.

Korpi-imarre kuvattuna alhaalta ylöspäin. Näitä löytyy piippukallion tienoilta Korouomasta pajon.

Käpytikka, siluettimainen otos.

Laskeuduimme siis Saukkovaarasta alas Korouoman rotkolaaksoon, tsekkasimme jääputouksen alueen sekä kävimme Piippukalliolla. Aikaa tähän kaikkeen meni nelisen tuntia. Nälkä alkoi jo vaivamaan, joten jätimme Korouoman tällä erää, ja lähdimme takaisin mökille syömään. Kulinaarisen nautinnon jälkeen (möykkyistä purkkihernekeittoa ja repussa nahistuneita eväsleipiä) iltavalo houkutteli meidät järvelle soutelemaan.

Karkuun lentäviä kurkia. 200mm tele + 2x telejatke.

Aamuvaloille Päähkänäkalliolle?

Suunnitelma oli hyvä. Heräsimme ajallaan, mutta mökin siivous ja yleinen järjestely veikin enemmän aikaan mitän suunnittelimme. Ajatuksena oli siis herätä 4.45, pakata, siivota, syödä ja tehdä kaikki muukin varttitunnissa. Mökille emme tulisi enään takaisin. Päähkänällä meidän oli määrä olla heti kuuden jälkeen kuvaamassa sumuinen auringonnousu. Kun nyt jälkikäteen tarkemmin miettii, niin minulla taisi mennä se 15-minuuttinen että pääsin edes sängystä ylös. Tuntihan niissä kaikissa aamuvalmisteluissa siinä lopulta vierähti, ja matkaan päästiin vasta klo. 5.50. Päähkänälle ajaa mökiltä varmaan tunnissa, jos ajaa 150km/h koko ajan. Mökkitiellä mietittiin, että nyt menee kyllä nämä upeat usvat ja aamuvalot ohi, jos lähdetään Päähkänälle paahtamaan. Ja lopulta kun olisimme sinne ehtineet, olisi hienoin valo mennyt ja aikoja sitten ohi. Juuri nyt aamu oli kuitenkin kaikkein hienoimmillaan. Nopea päätös, auto parkkiin ja miehet metsään kuvaamaan. Päähkänä jätettiin toiseen kertaan. 

Lintu maisemassa!