Uudella rungolla kuvaamassa

Hiljattain hankkimani uusi 6D Mark II-runko pääsi tänään ensimmäiseen tulikokeeseen. Suuntasimme Muhoksen suuntaan lampaita rapsuttelemaan. Lampaiden rapsuttelun ohessa tuli toku kuvattuakin. Lampaita ja vähän muutakin. Hevosia, sieniä ja marjoja esimerkiksi. Kuvia nähtävissä alempana. Seuraavaksi joku sana uudesta kamerasta.

Olen jo pitemmän aikaa haaveillut uudesta rungosta. Viime vuoden puolella kuulin huhuja, että Canon on julkaisemassa päivitettyä versiota suositusta 6D-mallista. Uusi versio kantaisi nimeä 6D Mark II (niinkuin se kantaakin!). Hintaa rungolle kertyi rapiat pari tonnia, joka on mielestäni varsin kohtuullinen ominaisuuksiin nähden. Speksit voi jokainen googlettaa, en katso tarpeelliseksi niitä alkaa tähän listaamaan. Kattavammat arvostelut löytyvät myös paremmin muualta, niitä on netti pullollaan ja vielä huomattavasti pätevämpien ihmisten kirjoittamana! Mutta muuttuiko mikään? Tuleeko parempia kuvia?

Lyhyesti vastaten kyllä muuttui ja kyllä tulee. Kameroiden julkaisuiden väliin mahtuu kuitenkin 9 vuotta ja tässä ajassa kameratekniikka on kehittynyt huimasti. Ja vaihto croppikennosta täyden kennon malliin tuo omat lisämausteensa aina bokehin pehmeydestä huomattavasti korkeampaan herkkyydensietokykyyn. Vanhalla 50D:lla ISO 800 oli jo melkoista suttua ja yksityiskohdat eivät juuri piirtyneet enään kuvaan, ja tällä uudella rungolla ISO 3200 ei tuota minkäänlaisia ongelmia. Vähän luminancea Lightroomissa ja korkeaa herkkyyttä ei juuri edes huomaa. Toki mm. tietyt Sonyn mallit kykenevät uskomattomaan yksikohtien toistoon ihan mielettömillä herkkyyksillä, mutta minulle riittää että ISO 3200 tuottaa hyvää jälkeä. 

Myös uuden kamerani kennon erottelukyky ja yksityiskohtien toisto näin yleensäkkin on aivan toista luokkaa kuin vanhassa kamerassani. Dynamiikan suhteen painitaan myös ihan eri liigassa, kuin myös automaattitarkennuksen kanssakin. Sanalla sanonen, 6D Mark II on loistava ja en voisi olla enempää tyytyväinen!

(Kuvat avautuvat klikkaamalla isommiksi!)

Kesäkausi avattu!

Pitkän tauon jälkeen kuvausreissu lähialueille! Rentukoita lähdettiin etsimään, ja löytyihän niitä! Ja vähän muutakin siinä sivussa. Ei tarinaa tällä kertaa tämän enempää, vaan suoraa tykitystä kuvilla! Ehkäpä tämä tästä! Kuvaaminen siis. Kuvia voi odottaa kesän aikana enemmänkin (ehkä)!

Selfie!

Enpäs olekkaan juuri tätä taiteenlajia kovin harrastanut. Jätän oman pärstän kuvaamisen suosiolla teinityttöjen huoleksi. Ei sillä, että siinä olisi edes paljoa esiteltävää. Siksi seisonkin selin tässä kuvassa, ei tarvitse huolehtia typeristä ilmeistä sun muista pikkuseikoista. Kuvasin siis nuita törröttäviä heinänkorsia ja mietiskelin, että jotain tästä nyt vielä puuttuu. Hirvi! Hirvi seisomaan tuohon oikealle etualalle huuruisia hönkäyksiä puhaltelemaan! Vuoden luontokuva materiaalia! Mutta koska hirveä ei ollut saatavilla, hyppäsinkin itse kuvaan pönöttämään. Ihan kelpo otoshan tuosta syntyi. Hieno auringonlasku oli ainakin.


Keskikesän perhosia ja maalaismaisemia

Niityillä sun muilla kedoilla pörrää ja surisee nyt kaiken näköistä koppakuoriaista ja perhosta. Jäälin lähistöllä sijaitsevan vanhan, jo niittymäiseksi muuttuneen, kaatopaikan alueella niitä on helppo *köh köh* kuvata. Kirkkaassa auringonpaisteessa valosta on harvoin puutetta, mutta perhoskuvauksessa kova, suora auringonpaiste ei ole toivottavaa. Perhosia pitäisikin kuvata aamuvarhaisella, kun ne ovat vielä yön jäljiltä kankeita ja kastepisaroiden peitossa. Mutta koska kuvaaja on laiska ( ja lomalla) eikä jaksa raahautua minnekkään ennen puoltapäivää, perhoset kuvattiin kovassa keskipäivän valossa. Toki kaikenmaailman risut ja oksat varjostavat hieman heinikossa viihtyviä liehusiipiä, mutta suurimman osan ajasta rukoilin isoa pilveä auringon eteen.

Lähiluontoa suurella aukolla

Olen monena aamuna miettinyt, että pitäisi käydä lähistöllä katselemassa kameran kanssa. Tänä aamuna lähdin ainoastaan kameran ja Canon EF-S 50mm 1,8 linssin kanssa. Itse objektiivi on hassu muovinen tötterö, mikä näyttää lähinnä kotona kasaan liimatulta tee-se-itse-viritykseltä.  Painoa ei ole nimeksikkään ja tarkennusmoottori pitää hassua rutinaa. Ajatuksena oli siis kokeilla  suurilla aukoilla kuvaamista, kun ei tässä kävelymatkan päässä mitään henkeäsalpaavia maisemiakaan ole. Suurella aukolla saadaan risukkoinen Oulun luonto kätevästi häviämään ja pääkohde taustasta irti. Eli se pajunoksan pätkä tai heinänkorsi.

Itse 50mm linssi on jäänyt yllättävän vähälle käytölle, mutta nyt alan pikku hiljaa ymmärtämään, että mihin tarkoitukseen tämä edes soveltuu; suuriimpiin aukkoihin, bokehin kuvaamiseen ja yksityiskohtien poimimiseen. Piirtää nimittäin ihan mielettömän upean bokehin ja on muutenkin tarkka objektiivi. Ei huonosti sadan euron muovitötteröltä.  

Alla muutama esimerkkikuva. Ei nyt mitään Suomen luontokuvakandidaatteja. Hädin tuskin omalla mittarilla edes julkaisukelpoisia. Mutta menköön tällä kertaa, kun ei parempaakaan pystynyt.