Lapinpöllö mökillä

Lähdimme 8. päivän aamuna ajelemaan jälleen kohti Posiota. Viime aikoina mökille on tullut lähdettyä aina tilaisuuden niin salliessa. Luonnorauhaan, pois ihmisten ilmoilta. Kuvaamaan ja muuten vain olemaan. Aikaa neljä päivää. Ei paha.

Vapun aikoihin harvinainen vieras näyttäytyi aivan mökkimme vieressä. Lapinpöllö nimittäin. Lapinpöllöjä ei ole suomessa kuin arviolta 300-1500 paria, joten ei näihin ihan joka kuvausretkellä törmää. Toivoin, etä pöllö ei olisi vielä vaihtanut maisemaa. Lapinpöllökuva olisi arvokas lisä kuvakokoelmiin ja hieno kokemus muutenkin!

Ja eihän se löppö (=pöllö) minnekkään ollut lähtenyt! Ilmeisesti tämä yksilö pesii mökkitonttimme läheisyydessä, tai vaihtoehtoisesti se on vaeltava yksilö ja on löytänyt alueelta hyvät myyräapajat. Pöllö kuitenkin näyttäytyi useamman kerran, ja varmiten sen löysi pieneltä niittyaukion reunalta puusta myyriä tarkkailemasta. Mahtava lintu! Äärimmäisen hankala löytää tosin. Pöllö näyttää ihan koivun rungolta tuolla puissa istuessaan ja lentääkin täysin äänettömästi. Sulautuu ympäristöön aika huolellisesti. Vaan huomasinpas sittenkin! Nämä kuvat on otettu autosta, sillä pöllö ei päästänyt kävellen kovinkaan lähelle vaan lähti heti lentelemään kauemmas kun pääsi lähellekkään sopivaa kuvausetäisyyttä. Autosta ei välittänyt mitään, joten sain aika vapaasti kuvata pitkän aikaan.

Riittävän määrän pönökuvia otettuani aloin valmistautumaan pöllön lentoonlähtöön. Ja miltei samantien sopivat asetukset kameraan säädettyäni, pöllö lähtikin liikkeelle. Toivoin, että pöllö olisi tullut kohti niin olisin saanut koko lentokuvan niin että pöllön naama näkyy, mutta kyllä nämä sivuprofiilikuvatkin kelpaavat sillä moni ei koskaan edes näe lapinpöllöä luonnossa. Voin siis laskea itseni onnekkaaksi!

Kuvasin jonkin verran myös piilokojusta. Sain linssin eteen lähinnä talitiaisia ja västäräkkejä. Täytyy yrittää lintuja nyt kuvata, sillä näin myöhään keväällä olosuhteet maisemakuvaukseen eivät ole kovin otolliset. Otin minkä jonkun maisemafotonkin, mutta ei mitään kovin ihmeellistä. Uusia lajikuvia tuli kuitenkin puolenkymmentä ja esittelykelpoisia otoksia kelpo määrä niitäkin.

Vaihtelevat sääolosuhteet tuovat oman lisämausteena kuvaamiseen. Koko reissun ajan saimme nauttia aika ajoin sankoista lumisateista, jotka tuovat kivan pienen lisän niin maisema- kuin lintukuvaukseenkin.

Piilokoju ja kuvaaja. Kaikki västäräkkikuvat otin tuosta kojusta. Kesällä tuossa on n. 2,5 metriä vettä. 

Seuraavan kerran näihin maisemiin tulen palaamaan juhannuksena. Innolla odotan, onko pöllö vielä maisemissa vai liekkö lähtenyt kohti uusia myyräpaikkoja!

Pääsiäisen tunnelmat Posiolta

Pääsiäisen viettoon suuntasimme Posiolle keväisiin mökkimaisemiin. Oulun säälittävä lumitilanne ja liikennesaasteen kyllästämä likainen maisema alkoi vaihtua Pudasjärven seutuvilla hyvinkin komeiksi talviseksi näkymiksi ja lähestyttäessä Posiota maailma täysin eri näköinen kuin kotipitäjässä. Paikoin miltei metrinen keväisessä auringonpaisteessa kylpevä kestohanki kutsui kelkkailemaan ja ennenkaikkea kuvaamaan. 

Tällä(kin) kertaa kohteena järvimaisemat auringonlaskuineen sekä mökkiympäristön linnut. Läheisessä sulasalmessa Pulmuset pyrähtelivät kevättä rinnoissaan ja jokunen joutsenkin ponnekkaasti toitotteli paluutaan Koillismaan rauhallisille vesille. 

Keliolosuhteet olivat varmasti pääsiäislomailijoiden näkökulmasta varsin otolliset lukuunottamatta lukemattomia lyhyitä, paikoin erittäin sankkoja lumikuuroja. Muuten aurinko näyttäytyi pilvien lomasta vähän väliä ja pakkasmittari pysytteli varsin malitillisissa alle -10c asteen lukemissa. Luontokuvaaja on tietysti veistetty aivan eri puusta, sillä hän toivoo -42c pakkasia, tähtikirkkaita öitä, loimuavia revontulia ja kertakaikkiaan ainutlaatuisia valo-olosuhteita. Tällä kertaa täytyi tyytyä  sangen normaaleihin kevätkeleihin.

Mökkitie. Lunta on huomattavasti reilummin kuin Oulun korkeudella.

 

 

 

Posiolla jälleen - Kolmen päivän kuvakooste

Suuntasimme jälleen koillismaan mökkimaisemiin, kohteena Lapin taikamaa. Näin Posion kunta itseään mainostaa. Lähtöaamuna elohopea painui Oulussa -18 pakkasasteen tuntumaan. Puut olivat upeasti kuurassa aina syötteelle asti, Posiolla ei niinkään. Mitäpä pienistä, kuvattavaa mökillä riittää kyllä, oli kuuraa tai ei. Aikaa oli kolme päivää, ja toivoimme aurinkoa. Aurinko paistoi kolme päivää. Ihanaa. Tarkoitus oli käydä ainakin Korouomassa kuvausreissulla, sekä yrittää pikkulintujen kuvausta mökin lähiympäristössä. Kuukkeli lehahti lähimpään mäntyyn heti paikalle saavuttuamme. Positiivinen merkki. Muut pikkulinnut kävivät ruokintapaikalla harvakseltaan. Sini- ja hömötiaisia etupäässä. Yksi punatulkkukin näyttäytyi hieman kauempaa. Ja närhi lenteli pihalla, kun istuimme sisällä syömässä. Ensimmäisenä päivänä kuvasin etupäässä siis lintuja sekä mökin lähiympäristön maisemia.

Yritin myös ottaa lentokuvia kuukkelista. Ei mainittavaa menestystä, paitsi yksi melkein tarkka kuva. Melkein! 

Seuraavana päivänä suuntasimme Korouoman rotkolaaksoon. Koruoma sijaitsee n. 40 minuutin ajoamatkan päässä mökiltämme, joten se on loistava luontokohde päiväreissuille. Rotkolaakson jylhät, paikoin pystysuorat kallioseinämät jopa useiden satojen metrien korkeuserolla tarjoavat hienoja elämyksiä sekä ennenkaikkea valokuvaajaa miellyttäviä maisemia.

Saman päivän iltana kävimme moottorikelkalla kiertelemässä mökkijärvemme maisemia. Olimme läheisessä salmessa kuvaamassa rannan tuntumassa, kun näin sivusilmällä jonkun mustan otuksen vilahtavan rantatörmän taakse. Kävi mielessä, että olisikohan saukko ollut, sillä kyseisen otuksen jälkiä risteilee valtavasti pitkin ja poikin järveä. Järvellä, aivan mökkimme lähistöllä, on koko talven sulana pysyviä paikkoja voimakkaan virtauksen vuoksi. Saukolle otollista elinympäristöä siis. Seuraavaksi kuulin jään murtumiseen viittaavaa pauketta ja loiskahduksen. Hiivin lähemmäksi sulan reunaa ja jäin odottamaan. Noin viiden minuutin kuluttua vastarannalle ilmestyi musta pötkylä kala suussaan. Saukko ruokaili hetken, ja painui takaisin järveen kalastamaan. Välillä saukko metelöi jään alla aiheuttaen melkoista pauketta ja kolinaa. Sitten se putkahti kalan kanssa taas vastarannalle. Tätä toistui muutaman kerran, kunnes saukkoa ei enään näkynyt. Valokin alkoi illan hämärtyessä loppua kesken. Toivoin, että saukko olisi tullut minun puolelleni rannalle eikä toiselle puolelle salmea, mutta minkäs teet. Ei se tullut kutsusta luokse vaikka yritin. Saukko maisemassa kuvia siis. Tai kuva, koska ne ovat kaikki samanlaisia. Meikäläisen ensimmäiset saukkokuvat kuitenkin. Kamerastani meinaa vain loppua puhti kesken heikossa valossa. ISO 800 kohisee jo melkoisesti eikä kovin yksityiskohtaisia kuvia enään tuolla herkkyydellä saa. Lisäksi tuossa tilanteessa 500mm tele olisi ollut nannaa. Onneksi käytössäni oli kuitenkin 70-200mm, niin ei tarvinut laajakulmalla yrittää. Otin saukosta muutaman kuvan myös isäni kameralla, joka kykenee tuottamaan huomattavasti parempaa jälkeä suuremmilla herkkyyksillä. Paremmat kuvat ovat vielä toisella muistikortilla, enkä pääse niihin vielä käsiksi.

 Aika veijareita nuo saukot muuten, laskevat jopa mäkeä rinteitä alas tullessaan. Saukon jälkiä on huvittavaa seurata. Ensin se on mennyt kohtuullisen suoraa linjaa järven selällä, sitten yhtäkkiä poikennut reitiltään, kiivennyt rantatörmän päälle ja hurauttanut sieltä mäen alas ja jatkanut kulkuaan!

Viimeisenä päivänä lähdimme etsimään saukkoa. Kiertelimme sulapaikat läpi etsien tuoreita jälkiä, mutta niitä ei löytynt ja niinikään saukko pysyi piilossa. Siiryimme kuvaamaan järvimaisemaa.