Posiolla jälleen - Kolmen päivän kuvakooste

Suuntasimme jälleen koillismaan mökkimaisemiin, kohteena Lapin taikamaa. Näin Posion kunta itseään mainostaa. Lähtöaamuna elohopea painui Oulussa -18 pakkasasteen tuntumaan. Puut olivat upeasti kuurassa aina syötteelle asti, Posiolla ei niinkään. Mitäpä pienistä, kuvattavaa mökillä riittää kyllä, oli kuuraa tai ei. Aikaa oli kolme päivää, ja toivoimme aurinkoa. Aurinko paistoi kolme päivää. Ihanaa. Tarkoitus oli käydä ainakin Korouomassa kuvausreissulla, sekä yrittää pikkulintujen kuvausta mökin lähiympäristössä. Kuukkeli lehahti lähimpään mäntyyn heti paikalle saavuttuamme. Positiivinen merkki. Muut pikkulinnut kävivät ruokintapaikalla harvakseltaan. Sini- ja hömötiaisia etupäässä. Yksi punatulkkukin näyttäytyi hieman kauempaa. Ja närhi lenteli pihalla, kun istuimme sisällä syömässä. Ensimmäisenä päivänä kuvasin etupäässä siis lintuja sekä mökin lähiympäristön maisemia.

Yritin myös ottaa lentokuvia kuukkelista. Ei mainittavaa menestystä, paitsi yksi melkein tarkka kuva. Melkein! 

Seuraavana päivänä suuntasimme Korouoman rotkolaaksoon. Koruoma sijaitsee n. 40 minuutin ajoamatkan päässä mökiltämme, joten se on loistava luontokohde päiväreissuille. Rotkolaakson jylhät, paikoin pystysuorat kallioseinämät jopa useiden satojen metrien korkeuserolla tarjoavat hienoja elämyksiä sekä ennenkaikkea valokuvaajaa miellyttäviä maisemia.

Saman päivän iltana kävimme moottorikelkalla kiertelemässä mökkijärvemme maisemia. Olimme läheisessä salmessa kuvaamassa rannan tuntumassa, kun näin sivusilmällä jonkun mustan otuksen vilahtavan rantatörmän taakse. Kävi mielessä, että olisikohan saukko ollut, sillä kyseisen otuksen jälkiä risteilee valtavasti pitkin ja poikin järveä. Järvellä, aivan mökkimme lähistöllä, on koko talven sulana pysyviä paikkoja voimakkaan virtauksen vuoksi. Saukolle otollista elinympäristöä siis. Seuraavaksi kuulin jään murtumiseen viittaavaa pauketta ja loiskahduksen. Hiivin lähemmäksi sulan reunaa ja jäin odottamaan. Noin viiden minuutin kuluttua vastarannalle ilmestyi musta pötkylä kala suussaan. Saukko ruokaili hetken, ja painui takaisin järveen kalastamaan. Välillä saukko metelöi jään alla aiheuttaen melkoista pauketta ja kolinaa. Sitten se putkahti kalan kanssa taas vastarannalle. Tätä toistui muutaman kerran, kunnes saukkoa ei enään näkynyt. Valokin alkoi illan hämärtyessä loppua kesken. Toivoin, että saukko olisi tullut minun puolelleni rannalle eikä toiselle puolelle salmea, mutta minkäs teet. Ei se tullut kutsusta luokse vaikka yritin. Saukko maisemassa kuvia siis. Tai kuva, koska ne ovat kaikki samanlaisia. Meikäläisen ensimmäiset saukkokuvat kuitenkin. Kamerastani meinaa vain loppua puhti kesken heikossa valossa. ISO 800 kohisee jo melkoisesti eikä kovin yksityiskohtaisia kuvia enään tuolla herkkyydellä saa. Lisäksi tuossa tilanteessa 500mm tele olisi ollut nannaa. Onneksi käytössäni oli kuitenkin 70-200mm, niin ei tarvinut laajakulmalla yrittää. Otin saukosta muutaman kuvan myös isäni kameralla, joka kykenee tuottamaan huomattavasti parempaa jälkeä suuremmilla herkkyyksillä. Paremmat kuvat ovat vielä toisella muistikortilla, enkä pääse niihin vielä käsiksi.

 Aika veijareita nuo saukot muuten, laskevat jopa mäkeä rinteitä alas tullessaan. Saukon jälkiä on huvittavaa seurata. Ensin se on mennyt kohtuullisen suoraa linjaa järven selällä, sitten yhtäkkiä poikennut reitiltään, kiivennyt rantatörmän päälle ja hurauttanut sieltä mäen alas ja jatkanut kulkuaan!

Viimeisenä päivänä lähdimme etsimään saukkoa. Kiertelimme sulapaikat läpi etsien tuoreita jälkiä, mutta niitä ei löytynt ja niinikään saukko pysyi piilossa. Siiryimme kuvaamaan järvimaisemaa.

Posiolla 1.6 - 3.6

Mökkireissu Posiolle. Kuvattavaa löytyy taatusti. Tällä kertaa kuvasin ihan mökin lähialueita ja upeaa matkan varrelta löytyvää rentukkapaikkaa. Käytiin myös päiväreissu Mustarinnan suojelualueella, mutta sieltä kuvasaalis jäi varsin laihaksi kovan keskipäivän valon takia.

Viikonloppu, valokuvaus ja Posio

Posiolla riittää kuvattavaa. On Korouomaa, Riisitunturia, Mustarinnan suojelualuetta ja lukemattomia muita kuvauksellisia järviä, soita, maisemia, lintuja.. Lista vain jatkuu. Mökki sattuu sopivasti sijaitsemaan lähellä tätä kaikkea, joten päätimme Villen kanssa suunnata sinne.

Auringonlasku Riisitunturilla

Lähtö sovittiin perjantaille, heti kun allekirjoitanut saa silmänsä auki yövuoron jäljiltä. Aikaisemmin olimme suunnitelleet, että ajetaan suoraan Riisitunturille auringonlaskua katsomaan. Aikataulun perusteella meillä ei ollut kiire. Riisitunturia lähestyttäessä, joku hirvikin kopisteli tien yli. Ei kuitenkaan tehnyt lähempää tuttavuutta Subarun keulan kanssa. Hyvä näin. Valokuvaajien kamerat olivat valitettavasti syvällä kameralaukkujen uumenissa, joten dokumenttia tästä hätkähdyttävästä tilanteesta ei ole. Seuraavaksi tiellä näkyi jokin musta möykky. "Nyt ollaan jännän äärellä, aja lujempaa" totesi Ville. "Voi olla karhu". Karhu kuitenkin paljastui koiraksi. Hihittelen vieläkin mielikuvituspartaani.

Viimeksi Riisillä vieraillessa oli parkkipaikka aivan ääriäänmyöten täynnä metallisia peltilehmiä. Nyt ei näin ollut, autoja oli vain kaksi. Yhtään ihmistä ei tällä kertaa näkynyt. Viimeksi niitä käveli jonossa vastaan. Turistit, hyh. Kohtuullisessa ajassa olimme tunturin huipulla. Aurinko alkoi olla jo melkoisen alhaalla. Parhaat valot olisi kyllä auttamatta menetetty, jos olisimme saapuneet edes vartin myöhemmin. Nyt kuitenkin auringonlasku alkoi olla kohdillaan.

Auringonlasku hienoimmillaan teleobjektiivilla poimittuna.

Piakoin tämän kuvan ottamisen jälkeen seisoimme ihastelemassa maisemia. Huomasin silmäkulmassa liikettä ja kaupunkilaisaivoni ehdottivat lokkia liikkeen syypääksi. Nopeasti kuitenkin älysin, että nyt on jotain muuta ilmassa kuin perinteinen lokki, nimittäin helmipöllö. Pikkuinen pöllö tuli uteliaana aivan muutaman metrin päähän lehahtelemaan, ja teki kaksi laajaa kieppiä meidän ympärillä, ikäänkuin tarkistaen tilanteen luonteen. Tästäkään tapahtumasta ei valitettavasti ole dokumenttia tarjolla, sillä kumpikin kuvaaja vain seisoi tumput suorina, suu auki pöllöä ihmetellen, mitä ilmeisimmin unohtaen kameroiden olemassaolon kokonaan. Olisi ollut ainesta hyvään kuvaan, mutta ei kelvannut. Eikä pöllöä enään tämän jälkeen näkynyt. Damn.

Korouoma

Seuraavana päivänä määränpää oli tuttu ja turvallinen Korouoma. Päivä oli lämmin, ja kulkijoitakin näkyi tulevan jatkuvasti vastaan Korouomaan saavuttuamme. Yhytimme myös ison ryhmän japanilaisia. Söivät mustikoita innoissaan. Kova keskipäivän valo kuitenkin piinasi meitä, joten kuvasaalis jäi maisemien osalta laihaksi. Oivallinen tilaisuus siis poimia yksityiskohtia, sekä kuvata hieman makrolla.

Maassa olevaan hämähäkinseittiin muodostuneita kastepisaroita. 100mm makro + 24mm loitto.

Maassa olevaan hämähäkinseittiin muodostuneita kastepisaroita. 100mm makro + 24mm loitto.

Korpi-imarre kuvattuna alhaalta ylöspäin. Näitä löytyy piippukallion tienoilta Korouomasta pajon.

Käpytikka, siluettimainen otos.

Laskeuduimme siis Saukkovaarasta alas Korouoman rotkolaaksoon, tsekkasimme jääputouksen alueen sekä kävimme Piippukalliolla. Aikaa tähän kaikkeen meni nelisen tuntia. Nälkä alkoi jo vaivamaan, joten jätimme Korouoman tällä erää, ja lähdimme takaisin mökille syömään. Kulinaarisen nautinnon jälkeen (möykkyistä purkkihernekeittoa ja repussa nahistuneita eväsleipiä) iltavalo houkutteli meidät järvelle soutelemaan.

Karkuun lentäviä kurkia. 200mm tele + 2x telejatke.

Aamuvaloille Päähkänäkalliolle?

Suunnitelma oli hyvä. Heräsimme ajallaan, mutta mökin siivous ja yleinen järjestely veikin enemmän aikaan mitän suunnittelimme. Ajatuksena oli siis herätä 4.45, pakata, siivota, syödä ja tehdä kaikki muukin varttitunnissa. Mökille emme tulisi enään takaisin. Päähkänällä meidän oli määrä olla heti kuuden jälkeen kuvaamassa sumuinen auringonnousu. Kun nyt jälkikäteen tarkemmin miettii, niin minulla taisi mennä se 15-minuuttinen että pääsin edes sängystä ylös. Tuntihan niissä kaikissa aamuvalmisteluissa siinä lopulta vierähti, ja matkaan päästiin vasta klo. 5.50. Päähkänälle ajaa mökiltä varmaan tunnissa, jos ajaa 150km/h koko ajan. Mökkitiellä mietittiin, että nyt menee kyllä nämä upeat usvat ja aamuvalot ohi, jos lähdetään Päähkänälle paahtamaan. Ja lopulta kun olisimme sinne ehtineet, olisi hienoin valo mennyt ja aikoja sitten ohi. Juuri nyt aamu oli kuitenkin kaikkein hienoimmillaan. Nopea päätös, auto parkkiin ja miehet metsään kuvaamaan. Päähkänä jätettiin toiseen kertaan. 

Lintu maisemassa!


Miniloma Posiolla sekä Riisitunturi

Kävin viimeksi Riisitunturilla muutama vuosi sitten maaliskuun alkupuolella. Posion yksi komeimmista luontokohteista tarjosi silloin mielettömän upeat tykkymaisemat jokseenkin mukiinmenevissä valo-olosuhteissa. Tällä kertaa tykkymaisemia ei  kuitenkaan ollut odotettavissa johtuen Telluksen pyörimisakselin epäedullisesta kallistumasta.  Totuttuun tapaan majapaikka sijaitsi Suolijärven rannalla loma-asumiseen tarkoitetussa hirsirakennelmassa (mökki). Perjantai-iltaa Luppotuvalla vaimon kanssa viettäessäni, funteerasin etukäteen tulevaa Riisin reissua ja millaisia kuvia haluan siellä ottaa, joten raapustin mieleni sopukoihin seuraavanlaisen muistisäännön:

"Ota upeita kuvia ainutlaatuisissa olosuhteissa" 

Helppoa ja yksinkertaista! Säätiedotuksen perusteella ajoitimme Riisitunturin retken sunnuntaille, mikä tarkoitti lauantaipäivän reissua Pentikille kippoja katselemaan. Matkalla Posiolaisen designin kehtoon, ei kuvasaalista muutamaa "Poro maisemassa" otosta lukuunottamatta juurikaan kertynyt. Paluumatkalla halusin ajaa Maaninkavaaran kautta takaisin, sillä myöhemmin mökkitien lähistölle vievä Oivantie on kokemuksena ja kuntonsa puolesta varsin hupaisa. Aikoinaan hieno asfaltti on rapistunut vuosien kuluessa paikoitellen vain metrin levyisiksi kaistaleiksi.

Tällä tiellä varoitukset ovat aiheellisia

Pinnoitteessa olisi toivomisen varaa

Posion motorvägeniä ajellessa, huomasin komean villaesiintymän (mikä lie suo- tai tupasvilla) maalaistalon viereisellä pellolla. Kosla parkkiin ja sähköpaimenen rakosista kuvia. Vaimo päästi koiran jaloittelemaan, jonka seurauksena maalaistalon pihalla majailevat vahtikoirat heräsivät ja ilmoittivat kovaäänisesti tunkeilijoista. Sivusilmällä villoja kuvatessani huomasin talon emännän hyppäävän rivakasti polkupyörän selkään aikomuksenaan selvittää tämä odottamaton tilanne. 

"Mikä koiranpaskantamis paikka se tällanen on?" tuli tiukka kysymys. "Ei mikään, ei se tähän.. kato näitä villoja tässä kuvataan vaan..." 

Tietenkin miettinyt, että mitkä hiivatin turistit tuolla mun mailla koiraansa paskattaa. Onneksi ymmärsi, että nyt ei ole mitkään huligaanit ryöstöretkellä; vain tolokku kuvaaja ikuistamassa maalaismaisemia.

Illan kähmässä lähdimme vielä soutelemaan pikaisesti. Koko päivän sadekuuroja heitellyt luontoäiti tarjosi kuitenkin mukavat iltavalot, joita kuvatessa seuraava sadekuuro ajoikin jo meidät takaisin tuvan lämpöön ja saunan lämmitykseen.

Sunnuntain Riisiretken suunnitelmaksi muovautui säätiedotuksen perusteella seuraavanlainen: herätys reissuaamuna kello yhdeksän reikä reikä ja heti aamukahvit hörpittyämme paahdetaan jo renkaat soikeana kohti tunturimaisemia, sillä säätieteilijät povasivat mahtipontista vesisadetta iltapäiväksi. Suunnitelmaa tarkasti noudattaen unihiekat hierottiin silmistä klo 11.30 ja matkaan singahdettiin puolentoistatunnin päästä. 

Riisitunturille päästyämme, aiemmin kehittelemäni muistisääntö tarkasti mielessäni, kuvasin jo tuhansia kertoja turistien (phyi!) kennoille tallentuneita maisemia mitäänsanomattomassa valossa. Komeat näkymäthän Riisitunturi toki tarjoaa, ja aina tarpeeksi korkealta maailmaa ihmetellessä maisemat jaksavat säväyttää, eikä valokaan näin tarkemmin ajateltuna ollut yhtään pössimpi. Olisi voinut olla huonomminkin, sataa vaikka räntää tai jotain muuta tuhnua taivaalta. 

HDR-panoraama. Kuusi pystykyvaa, joista jokainen koostuu kolmesta eri valotuksesta. Kuusi sommiteltu taitavasti keskelle kuvaa, ja etualalla näkyvä kivenmurikka otettu tarkoituksella mukaan!