Uudella rungolla kuvaamassa

Hiljattain hankkimani uusi 6D Mark II-runko pääsi tänään ensimmäiseen tulikokeeseen. Suuntasimme Muhoksen suuntaan lampaita rapsuttelemaan. Lampaiden rapsuttelun ohessa tuli toku kuvattuakin. Lampaita ja vähän muutakin. Hevosia, sieniä ja marjoja esimerkiksi. Kuvia nähtävissä alempana. Seuraavaksi joku sana uudesta kamerasta.

Olen jo pitemmän aikaa haaveillut uudesta rungosta. Viime vuoden puolella kuulin huhuja, että Canon on julkaisemassa päivitettyä versiota suositusta 6D-mallista. Uusi versio kantaisi nimeä 6D Mark II (niinkuin se kantaakin!). Hintaa rungolle kertyi rapiat pari tonnia, joka on mielestäni varsin kohtuullinen ominaisuuksiin nähden. Speksit voi jokainen googlettaa, en katso tarpeelliseksi niitä alkaa tähän listaamaan. Kattavammat arvostelut löytyvät myös paremmin muualta, niitä on netti pullollaan ja vielä huomattavasti pätevämpien ihmisten kirjoittamana! Mutta muuttuiko mikään? Tuleeko parempia kuvia?

Lyhyesti vastaten kyllä muuttui ja kyllä tulee. Kameroiden julkaisuiden väliin mahtuu kuitenkin 9 vuotta ja tässä ajassa kameratekniikka on kehittynyt huimasti. Ja vaihto croppikennosta täyden kennon malliin tuo omat lisämausteensa aina bokehin pehmeydestä huomattavasti korkeampaan herkkyydensietokykyyn. Vanhalla 50D:lla ISO 800 oli jo melkoista suttua ja yksityiskohdat eivät juuri piirtyneet enään kuvaan, ja tällä uudella rungolla ISO 3200 ei tuota minkäänlaisia ongelmia. Vähän luminancea Lightroomissa ja korkeaa herkkyyttä ei juuri edes huomaa. Toki mm. tietyt Sonyn mallit kykenevät uskomattomaan yksikohtien toistoon ihan mielettömillä herkkyyksillä, mutta minulle riittää että ISO 3200 tuottaa hyvää jälkeä. 

Myös uuden kamerani kennon erottelukyky ja yksityiskohtien toisto näin yleensäkkin on aivan toista luokkaa kuin vanhassa kamerassani. Dynamiikan suhteen painitaan myös ihan eri liigassa, kuin myös automaattitarkennuksen kanssakin. Sanalla sanonen, 6D Mark II on loistava ja en voisi olla enempää tyytyväinen!

(Kuvat avautuvat klikkaamalla isommiksi!)

Pääsiäisen tunnelmat Posiolta

Pääsiäisen viettoon suuntasimme Posiolle keväisiin mökkimaisemiin. Oulun säälittävä lumitilanne ja liikennesaasteen kyllästämä likainen maisema alkoi vaihtua Pudasjärven seutuvilla hyvinkin komeiksi talviseksi näkymiksi ja lähestyttäessä Posiota maailma täysin eri näköinen kuin kotipitäjässä. Paikoin miltei metrinen keväisessä auringonpaisteessa kylpevä kestohanki kutsui kelkkailemaan ja ennenkaikkea kuvaamaan. 

Tällä(kin) kertaa kohteena järvimaisemat auringonlaskuineen sekä mökkiympäristön linnut. Läheisessä sulasalmessa Pulmuset pyrähtelivät kevättä rinnoissaan ja jokunen joutsenkin ponnekkaasti toitotteli paluutaan Koillismaan rauhallisille vesille. 

Keliolosuhteet olivat varmasti pääsiäislomailijoiden näkökulmasta varsin otolliset lukuunottamatta lukemattomia lyhyitä, paikoin erittäin sankkoja lumikuuroja. Muuten aurinko näyttäytyi pilvien lomasta vähän väliä ja pakkasmittari pysytteli varsin malitillisissa alle -10c asteen lukemissa. Luontokuvaaja on tietysti veistetty aivan eri puusta, sillä hän toivoo -42c pakkasia, tähtikirkkaita öitä, loimuavia revontulia ja kertakaikkiaan ainutlaatuisia valo-olosuhteita. Tällä kertaa täytyi tyytyä  sangen normaaleihin kevätkeleihin.

Mökkitie. Lunta on huomattavasti reilummin kuin Oulun korkeudella.

 

 

 

Posiolla jälleen - Kolmen päivän kuvakooste

Suuntasimme jälleen koillismaan mökkimaisemiin, kohteena Lapin taikamaa. Näin Posion kunta itseään mainostaa. Lähtöaamuna elohopea painui Oulussa -18 pakkasasteen tuntumaan. Puut olivat upeasti kuurassa aina syötteelle asti, Posiolla ei niinkään. Mitäpä pienistä, kuvattavaa mökillä riittää kyllä, oli kuuraa tai ei. Aikaa oli kolme päivää, ja toivoimme aurinkoa. Aurinko paistoi kolme päivää. Ihanaa. Tarkoitus oli käydä ainakin Korouomassa kuvausreissulla, sekä yrittää pikkulintujen kuvausta mökin lähiympäristössä. Kuukkeli lehahti lähimpään mäntyyn heti paikalle saavuttuamme. Positiivinen merkki. Muut pikkulinnut kävivät ruokintapaikalla harvakseltaan. Sini- ja hömötiaisia etupäässä. Yksi punatulkkukin näyttäytyi hieman kauempaa. Ja närhi lenteli pihalla, kun istuimme sisällä syömässä. Ensimmäisenä päivänä kuvasin etupäässä siis lintuja sekä mökin lähiympäristön maisemia.

Yritin myös ottaa lentokuvia kuukkelista. Ei mainittavaa menestystä, paitsi yksi melkein tarkka kuva. Melkein! 

Seuraavana päivänä suuntasimme Korouoman rotkolaaksoon. Koruoma sijaitsee n. 40 minuutin ajoamatkan päässä mökiltämme, joten se on loistava luontokohde päiväreissuille. Rotkolaakson jylhät, paikoin pystysuorat kallioseinämät jopa useiden satojen metrien korkeuserolla tarjoavat hienoja elämyksiä sekä ennenkaikkea valokuvaajaa miellyttäviä maisemia.

Saman päivän iltana kävimme moottorikelkalla kiertelemässä mökkijärvemme maisemia. Olimme läheisessä salmessa kuvaamassa rannan tuntumassa, kun näin sivusilmällä jonkun mustan otuksen vilahtavan rantatörmän taakse. Kävi mielessä, että olisikohan saukko ollut, sillä kyseisen otuksen jälkiä risteilee valtavasti pitkin ja poikin järveä. Järvellä, aivan mökkimme lähistöllä, on koko talven sulana pysyviä paikkoja voimakkaan virtauksen vuoksi. Saukolle otollista elinympäristöä siis. Seuraavaksi kuulin jään murtumiseen viittaavaa pauketta ja loiskahduksen. Hiivin lähemmäksi sulan reunaa ja jäin odottamaan. Noin viiden minuutin kuluttua vastarannalle ilmestyi musta pötkylä kala suussaan. Saukko ruokaili hetken, ja painui takaisin järveen kalastamaan. Välillä saukko metelöi jään alla aiheuttaen melkoista pauketta ja kolinaa. Sitten se putkahti kalan kanssa taas vastarannalle. Tätä toistui muutaman kerran, kunnes saukkoa ei enään näkynyt. Valokin alkoi illan hämärtyessä loppua kesken. Toivoin, että saukko olisi tullut minun puolelleni rannalle eikä toiselle puolelle salmea, mutta minkäs teet. Ei se tullut kutsusta luokse vaikka yritin. Saukko maisemassa kuvia siis. Tai kuva, koska ne ovat kaikki samanlaisia. Meikäläisen ensimmäiset saukkokuvat kuitenkin. Kamerastani meinaa vain loppua puhti kesken heikossa valossa. ISO 800 kohisee jo melkoisesti eikä kovin yksityiskohtaisia kuvia enään tuolla herkkyydellä saa. Lisäksi tuossa tilanteessa 500mm tele olisi ollut nannaa. Onneksi käytössäni oli kuitenkin 70-200mm, niin ei tarvinut laajakulmalla yrittää. Otin saukosta muutaman kuvan myös isäni kameralla, joka kykenee tuottamaan huomattavasti parempaa jälkeä suuremmilla herkkyyksillä. Paremmat kuvat ovat vielä toisella muistikortilla, enkä pääse niihin vielä käsiksi.

 Aika veijareita nuo saukot muuten, laskevat jopa mäkeä rinteitä alas tullessaan. Saukon jälkiä on huvittavaa seurata. Ensin se on mennyt kohtuullisen suoraa linjaa järven selällä, sitten yhtäkkiä poikennut reitiltään, kiivennyt rantatörmän päälle ja hurauttanut sieltä mäen alas ja jatkanut kulkuaan!

Viimeisenä päivänä lähdimme etsimään saukkoa. Kiertelimme sulapaikat läpi etsien tuoreita jälkiä, mutta niitä ei löytynt ja niinikään saukko pysyi piilossa. Siiryimme kuvaamaan järvimaisemaa.

Kesäkausi avattu!

Pitkän tauon jälkeen kuvausreissu lähialueille! Rentukoita lähdettiin etsimään, ja löytyihän niitä! Ja vähän muutakin siinä sivussa. Ei tarinaa tällä kertaa tämän enempää, vaan suoraa tykitystä kuvilla! Ehkäpä tämä tästä! Kuvaaminen siis. Kuvia voi odottaa kesän aikana enemmänkin (ehkä)!