Lapinpöllö mökillä

Lähdimme 8. päivän aamuna ajelemaan jälleen kohti Posiota. Viime aikoina mökille on tullut lähdettyä aina tilaisuuden niin salliessa. Luonnorauhaan, pois ihmisten ilmoilta. Kuvaamaan ja muuten vain olemaan. Aikaa neljä päivää. Ei paha.

Vapun aikoihin harvinainen vieras näyttäytyi aivan mökkimme vieressä. Lapinpöllö nimittäin. Lapinpöllöjä ei ole suomessa kuin arviolta 300-1500 paria, joten ei näihin ihan joka kuvausretkellä törmää. Toivoin, etä pöllö ei olisi vielä vaihtanut maisemaa. Lapinpöllökuva olisi arvokas lisä kuvakokoelmiin ja hieno kokemus muutenkin!

Ja eihän se löppö (=pöllö) minnekkään ollut lähtenyt! Ilmeisesti tämä yksilö pesii mökkitonttimme läheisyydessä, tai vaihtoehtoisesti se on vaeltava yksilö ja on löytänyt alueelta hyvät myyräapajat. Pöllö kuitenkin näyttäytyi useamman kerran, ja varmiten sen löysi pieneltä niittyaukion reunalta puusta myyriä tarkkailemasta. Mahtava lintu! Äärimmäisen hankala löytää tosin. Pöllö näyttää ihan koivun rungolta tuolla puissa istuessaan ja lentääkin täysin äänettömästi. Sulautuu ympäristöön aika huolellisesti. Vaan huomasinpas sittenkin! Nämä kuvat on otettu autosta, sillä pöllö ei päästänyt kävellen kovinkaan lähelle vaan lähti heti lentelemään kauemmas kun pääsi lähellekkään sopivaa kuvausetäisyyttä. Autosta ei välittänyt mitään, joten sain aika vapaasti kuvata pitkän aikaan.

Riittävän määrän pönökuvia otettuani aloin valmistautumaan pöllön lentoonlähtöön. Ja miltei samantien sopivat asetukset kameraan säädettyäni, pöllö lähtikin liikkeelle. Toivoin, että pöllö olisi tullut kohti niin olisin saanut koko lentokuvan niin että pöllön naama näkyy, mutta kyllä nämä sivuprofiilikuvatkin kelpaavat sillä moni ei koskaan edes näe lapinpöllöä luonnossa. Voin siis laskea itseni onnekkaaksi!

Kuvasin jonkin verran myös piilokojusta. Sain linssin eteen lähinnä talitiaisia ja västäräkkejä. Täytyy yrittää lintuja nyt kuvata, sillä näin myöhään keväällä olosuhteet maisemakuvaukseen eivät ole kovin otolliset. Otin minkä jonkun maisemafotonkin, mutta ei mitään kovin ihmeellistä. Uusia lajikuvia tuli kuitenkin puolenkymmentä ja esittelykelpoisia otoksia kelpo määrä niitäkin.

Vaihtelevat sääolosuhteet tuovat oman lisämausteena kuvaamiseen. Koko reissun ajan saimme nauttia aika ajoin sankoista lumisateista, jotka tuovat kivan pienen lisän niin maisema- kuin lintukuvaukseenkin.

Piilokoju ja kuvaaja. Kaikki västäräkkikuvat otin tuosta kojusta. Kesällä tuossa on n. 2,5 metriä vettä. 

Seuraavan kerran näihin maisemiin tulen palaamaan juhannuksena. Innolla odotan, onko pöllö vielä maisemissa vai liekkö lähtenyt kohti uusia myyräpaikkoja!

Posiolla 1.6 - 3.6

Mökkireissu Posiolle. Kuvattavaa löytyy taatusti. Tällä kertaa kuvasin ihan mökin lähialueita ja upeaa matkan varrelta löytyvää rentukkapaikkaa. Käytiin myös päiväreissu Mustarinnan suojelualueella, mutta sieltä kuvasaalis jäi varsin laihaksi kovan keskipäivän valon takia.

Viikonloppu, valokuvaus ja Posio

Posiolla riittää kuvattavaa. On Korouomaa, Riisitunturia, Mustarinnan suojelualuetta ja lukemattomia muita kuvauksellisia järviä, soita, maisemia, lintuja.. Lista vain jatkuu. Mökki sattuu sopivasti sijaitsemaan lähellä tätä kaikkea, joten päätimme Villen kanssa suunnata sinne.

Auringonlasku Riisitunturilla

Lähtö sovittiin perjantaille, heti kun allekirjoitanut saa silmänsä auki yövuoron jäljiltä. Aikaisemmin olimme suunnitelleet, että ajetaan suoraan Riisitunturille auringonlaskua katsomaan. Aikataulun perusteella meillä ei ollut kiire. Riisitunturia lähestyttäessä, joku hirvikin kopisteli tien yli. Ei kuitenkaan tehnyt lähempää tuttavuutta Subarun keulan kanssa. Hyvä näin. Valokuvaajien kamerat olivat valitettavasti syvällä kameralaukkujen uumenissa, joten dokumenttia tästä hätkähdyttävästä tilanteesta ei ole. Seuraavaksi tiellä näkyi jokin musta möykky. "Nyt ollaan jännän äärellä, aja lujempaa" totesi Ville. "Voi olla karhu". Karhu kuitenkin paljastui koiraksi. Hihittelen vieläkin mielikuvituspartaani.

Viimeksi Riisillä vieraillessa oli parkkipaikka aivan ääriäänmyöten täynnä metallisia peltilehmiä. Nyt ei näin ollut, autoja oli vain kaksi. Yhtään ihmistä ei tällä kertaa näkynyt. Viimeksi niitä käveli jonossa vastaan. Turistit, hyh. Kohtuullisessa ajassa olimme tunturin huipulla. Aurinko alkoi olla jo melkoisen alhaalla. Parhaat valot olisi kyllä auttamatta menetetty, jos olisimme saapuneet edes vartin myöhemmin. Nyt kuitenkin auringonlasku alkoi olla kohdillaan.

Auringonlasku hienoimmillaan teleobjektiivilla poimittuna.

Piakoin tämän kuvan ottamisen jälkeen seisoimme ihastelemassa maisemia. Huomasin silmäkulmassa liikettä ja kaupunkilaisaivoni ehdottivat lokkia liikkeen syypääksi. Nopeasti kuitenkin älysin, että nyt on jotain muuta ilmassa kuin perinteinen lokki, nimittäin helmipöllö. Pikkuinen pöllö tuli uteliaana aivan muutaman metrin päähän lehahtelemaan, ja teki kaksi laajaa kieppiä meidän ympärillä, ikäänkuin tarkistaen tilanteen luonteen. Tästäkään tapahtumasta ei valitettavasti ole dokumenttia tarjolla, sillä kumpikin kuvaaja vain seisoi tumput suorina, suu auki pöllöä ihmetellen, mitä ilmeisimmin unohtaen kameroiden olemassaolon kokonaan. Olisi ollut ainesta hyvään kuvaan, mutta ei kelvannut. Eikä pöllöä enään tämän jälkeen näkynyt. Damn.

Korouoma

Seuraavana päivänä määränpää oli tuttu ja turvallinen Korouoma. Päivä oli lämmin, ja kulkijoitakin näkyi tulevan jatkuvasti vastaan Korouomaan saavuttuamme. Yhytimme myös ison ryhmän japanilaisia. Söivät mustikoita innoissaan. Kova keskipäivän valo kuitenkin piinasi meitä, joten kuvasaalis jäi maisemien osalta laihaksi. Oivallinen tilaisuus siis poimia yksityiskohtia, sekä kuvata hieman makrolla.

Maassa olevaan hämähäkinseittiin muodostuneita kastepisaroita. 100mm makro + 24mm loitto.

Maassa olevaan hämähäkinseittiin muodostuneita kastepisaroita. 100mm makro + 24mm loitto.

Korpi-imarre kuvattuna alhaalta ylöspäin. Näitä löytyy piippukallion tienoilta Korouomasta pajon.

Käpytikka, siluettimainen otos.

Laskeuduimme siis Saukkovaarasta alas Korouoman rotkolaaksoon, tsekkasimme jääputouksen alueen sekä kävimme Piippukalliolla. Aikaa tähän kaikkeen meni nelisen tuntia. Nälkä alkoi jo vaivamaan, joten jätimme Korouoman tällä erää, ja lähdimme takaisin mökille syömään. Kulinaarisen nautinnon jälkeen (möykkyistä purkkihernekeittoa ja repussa nahistuneita eväsleipiä) iltavalo houkutteli meidät järvelle soutelemaan.

Karkuun lentäviä kurkia. 200mm tele + 2x telejatke.

Aamuvaloille Päähkänäkalliolle?

Suunnitelma oli hyvä. Heräsimme ajallaan, mutta mökin siivous ja yleinen järjestely veikin enemmän aikaan mitän suunnittelimme. Ajatuksena oli siis herätä 4.45, pakata, siivota, syödä ja tehdä kaikki muukin varttitunnissa. Mökille emme tulisi enään takaisin. Päähkänällä meidän oli määrä olla heti kuuden jälkeen kuvaamassa sumuinen auringonnousu. Kun nyt jälkikäteen tarkemmin miettii, niin minulla taisi mennä se 15-minuuttinen että pääsin edes sängystä ylös. Tuntihan niissä kaikissa aamuvalmisteluissa siinä lopulta vierähti, ja matkaan päästiin vasta klo. 5.50. Päähkänälle ajaa mökiltä varmaan tunnissa, jos ajaa 150km/h koko ajan. Mökkitiellä mietittiin, että nyt menee kyllä nämä upeat usvat ja aamuvalot ohi, jos lähdetään Päähkänälle paahtamaan. Ja lopulta kun olisimme sinne ehtineet, olisi hienoin valo mennyt ja aikoja sitten ohi. Juuri nyt aamu oli kuitenkin kaikkein hienoimmillaan. Nopea päätös, auto parkkiin ja miehet metsään kuvaamaan. Päähkänä jätettiin toiseen kertaan. 

Lintu maisemassa!