Pääsiäisen tunnelmat Posiolta

Pääsiäisen viettoon suuntasimme Posiolle keväisiin mökkimaisemiin. Oulun säälittävä lumitilanne ja liikennesaasteen kyllästämä likainen maisema alkoi vaihtua Pudasjärven seutuvilla hyvinkin komeiksi talviseksi näkymiksi ja lähestyttäessä Posiota maailma täysin eri näköinen kuin kotipitäjässä. Paikoin miltei metrinen keväisessä auringonpaisteessa kylpevä kestohanki kutsui kelkkailemaan ja ennenkaikkea kuvaamaan. 

Tällä(kin) kertaa kohteena järvimaisemat auringonlaskuineen sekä mökkiympäristön linnut. Läheisessä sulasalmessa Pulmuset pyrähtelivät kevättä rinnoissaan ja jokunen joutsenkin ponnekkaasti toitotteli paluutaan Koillismaan rauhallisille vesille. 

Keliolosuhteet olivat varmasti pääsiäislomailijoiden näkökulmasta varsin otolliset lukuunottamatta lukemattomia lyhyitä, paikoin erittäin sankkoja lumikuuroja. Muuten aurinko näyttäytyi pilvien lomasta vähän väliä ja pakkasmittari pysytteli varsin malitillisissa alle -10c asteen lukemissa. Luontokuvaaja on tietysti veistetty aivan eri puusta, sillä hän toivoo -42c pakkasia, tähtikirkkaita öitä, loimuavia revontulia ja kertakaikkiaan ainutlaatuisia valo-olosuhteita. Tällä kertaa täytyi tyytyä  sangen normaaleihin kevätkeleihin.

Mökkitie. Lunta on huomattavasti reilummin kuin Oulun korkeudella.

 

 

 

Lumipyry

Ilmatieteenlaitos lupasi sankkaa lumipyryä iltapäivälle joten kuvaamaan oli lähdettävä. Viime viikkoina maisema on ollut ankean oloista. Ruskeaa ja mustaa lunta, puissa ei kuuraa eikä lunta, kaikki on harmaata. Tällä kertaa kävin Muhoksen suunnalla katselemassa tutut paikat läpi, ja jotain julkaisukelpoistakin tarttui matkaan. Kuvausreissu on hyvä, jos saa yhden kuvan mitä tohtii esitellä. Nyt esittelykelpoisia yksilöitä siunaantui useampi kappale. Hyvä reissu siis. 

Sankka lumipyry antaa sangen graafisen ilmeen kuville. Hyvin niukka sävymaailma toimii tämän tyyppisissä otoksissa, vai mitä?

Posiolla jälleen - Kolmen päivän kuvakooste

Suuntasimme jälleen koillismaan mökkimaisemiin, kohteena Lapin taikamaa. Näin Posion kunta itseään mainostaa. Lähtöaamuna elohopea painui Oulussa -18 pakkasasteen tuntumaan. Puut olivat upeasti kuurassa aina syötteelle asti, Posiolla ei niinkään. Mitäpä pienistä, kuvattavaa mökillä riittää kyllä, oli kuuraa tai ei. Aikaa oli kolme päivää, ja toivoimme aurinkoa. Aurinko paistoi kolme päivää. Ihanaa. Tarkoitus oli käydä ainakin Korouomassa kuvausreissulla, sekä yrittää pikkulintujen kuvausta mökin lähiympäristössä. Kuukkeli lehahti lähimpään mäntyyn heti paikalle saavuttuamme. Positiivinen merkki. Muut pikkulinnut kävivät ruokintapaikalla harvakseltaan. Sini- ja hömötiaisia etupäässä. Yksi punatulkkukin näyttäytyi hieman kauempaa. Ja närhi lenteli pihalla, kun istuimme sisällä syömässä. Ensimmäisenä päivänä kuvasin etupäässä siis lintuja sekä mökin lähiympäristön maisemia.

Yritin myös ottaa lentokuvia kuukkelista. Ei mainittavaa menestystä, paitsi yksi melkein tarkka kuva. Melkein! 

Seuraavana päivänä suuntasimme Korouoman rotkolaaksoon. Koruoma sijaitsee n. 40 minuutin ajoamatkan päässä mökiltämme, joten se on loistava luontokohde päiväreissuille. Rotkolaakson jylhät, paikoin pystysuorat kallioseinämät jopa useiden satojen metrien korkeuserolla tarjoavat hienoja elämyksiä sekä ennenkaikkea valokuvaajaa miellyttäviä maisemia.

Saman päivän iltana kävimme moottorikelkalla kiertelemässä mökkijärvemme maisemia. Olimme läheisessä salmessa kuvaamassa rannan tuntumassa, kun näin sivusilmällä jonkun mustan otuksen vilahtavan rantatörmän taakse. Kävi mielessä, että olisikohan saukko ollut, sillä kyseisen otuksen jälkiä risteilee valtavasti pitkin ja poikin järveä. Järvellä, aivan mökkimme lähistöllä, on koko talven sulana pysyviä paikkoja voimakkaan virtauksen vuoksi. Saukolle otollista elinympäristöä siis. Seuraavaksi kuulin jään murtumiseen viittaavaa pauketta ja loiskahduksen. Hiivin lähemmäksi sulan reunaa ja jäin odottamaan. Noin viiden minuutin kuluttua vastarannalle ilmestyi musta pötkylä kala suussaan. Saukko ruokaili hetken, ja painui takaisin järveen kalastamaan. Välillä saukko metelöi jään alla aiheuttaen melkoista pauketta ja kolinaa. Sitten se putkahti kalan kanssa taas vastarannalle. Tätä toistui muutaman kerran, kunnes saukkoa ei enään näkynyt. Valokin alkoi illan hämärtyessä loppua kesken. Toivoin, että saukko olisi tullut minun puolelleni rannalle eikä toiselle puolelle salmea, mutta minkäs teet. Ei se tullut kutsusta luokse vaikka yritin. Saukko maisemassa kuvia siis. Tai kuva, koska ne ovat kaikki samanlaisia. Meikäläisen ensimmäiset saukkokuvat kuitenkin. Kamerastani meinaa vain loppua puhti kesken heikossa valossa. ISO 800 kohisee jo melkoisesti eikä kovin yksityiskohtaisia kuvia enään tuolla herkkyydellä saa. Lisäksi tuossa tilanteessa 500mm tele olisi ollut nannaa. Onneksi käytössäni oli kuitenkin 70-200mm, niin ei tarvinut laajakulmalla yrittää. Otin saukosta muutaman kuvan myös isäni kameralla, joka kykenee tuottamaan huomattavasti parempaa jälkeä suuremmilla herkkyyksillä. Paremmat kuvat ovat vielä toisella muistikortilla, enkä pääse niihin vielä käsiksi.

 Aika veijareita nuo saukot muuten, laskevat jopa mäkeä rinteitä alas tullessaan. Saukon jälkiä on huvittavaa seurata. Ensin se on mennyt kohtuullisen suoraa linjaa järven selällä, sitten yhtäkkiä poikennut reitiltään, kiivennyt rantatörmän päälle ja hurauttanut sieltä mäen alas ja jatkanut kulkuaan!

Viimeisenä päivänä lähdimme etsimään saukkoa. Kiertelimme sulapaikat läpi etsien tuoreita jälkiä, mutta niitä ei löytynt ja niinikään saukko pysyi piilossa. Siiryimme kuvaamaan järvimaisemaa.

Posiolla 1.6 - 3.6

Mökkireissu Posiolle. Kuvattavaa löytyy taatusti. Tällä kertaa kuvasin ihan mökin lähialueita ja upeaa matkan varrelta löytyvää rentukkapaikkaa. Käytiin myös päiväreissu Mustarinnan suojelualueella, mutta sieltä kuvasaalis jäi varsin laihaksi kovan keskipäivän valon takia.

Selfie!

Enpäs olekkaan juuri tätä taiteenlajia kovin harrastanut. Jätän oman pärstän kuvaamisen suosiolla teinityttöjen huoleksi. Ei sillä, että siinä olisi edes paljoa esiteltävää. Siksi seisonkin selin tässä kuvassa, ei tarvitse huolehtia typeristä ilmeistä sun muista pikkuseikoista. Kuvasin siis nuita törröttäviä heinänkorsia ja mietiskelin, että jotain tästä nyt vielä puuttuu. Hirvi! Hirvi seisomaan tuohon oikealle etualalle huuruisia hönkäyksiä puhaltelemaan! Vuoden luontokuva materiaalia! Mutta koska hirveä ei ollut saatavilla, hyppäsinkin itse kuvaan pönöttämään. Ihan kelpo otoshan tuosta syntyi. Hieno auringonlasku oli ainakin.