Uudella rungolla kuvaamassa

Hiljattain hankkimani uusi 6D Mark II-runko pääsi tänään ensimmäiseen tulikokeeseen. Suuntasimme Muhoksen suuntaan lampaita rapsuttelemaan. Lampaiden rapsuttelun ohessa tuli toku kuvattuakin. Lampaita ja vähän muutakin. Hevosia, sieniä ja marjoja esimerkiksi. Kuvia nähtävissä alempana. Seuraavaksi joku sana uudesta kamerasta.

Olen jo pitemmän aikaa haaveillut uudesta rungosta. Viime vuoden puolella kuulin huhuja, että Canon on julkaisemassa päivitettyä versiota suositusta 6D-mallista. Uusi versio kantaisi nimeä 6D Mark II (niinkuin se kantaakin!). Hintaa rungolle kertyi rapiat pari tonnia, joka on mielestäni varsin kohtuullinen ominaisuuksiin nähden. Speksit voi jokainen googlettaa, en katso tarpeelliseksi niitä alkaa tähän listaamaan. Kattavammat arvostelut löytyvät myös paremmin muualta, niitä on netti pullollaan ja vielä huomattavasti pätevämpien ihmisten kirjoittamana! Mutta muuttuiko mikään? Tuleeko parempia kuvia?

Lyhyesti vastaten kyllä muuttui ja kyllä tulee. Kameroiden julkaisuiden väliin mahtuu kuitenkin 9 vuotta ja tässä ajassa kameratekniikka on kehittynyt huimasti. Ja vaihto croppikennosta täyden kennon malliin tuo omat lisämausteensa aina bokehin pehmeydestä huomattavasti korkeampaan herkkyydensietokykyyn. Vanhalla 50D:lla ISO 800 oli jo melkoista suttua ja yksityiskohdat eivät juuri piirtyneet enään kuvaan, ja tällä uudella rungolla ISO 3200 ei tuota minkäänlaisia ongelmia. Vähän luminancea Lightroomissa ja korkeaa herkkyyttä ei juuri edes huomaa. Toki mm. tietyt Sonyn mallit kykenevät uskomattomaan yksikohtien toistoon ihan mielettömillä herkkyyksillä, mutta minulle riittää että ISO 3200 tuottaa hyvää jälkeä. 

Myös uuden kamerani kennon erottelukyky ja yksityiskohtien toisto näin yleensäkkin on aivan toista luokkaa kuin vanhassa kamerassani. Dynamiikan suhteen painitaan myös ihan eri liigassa, kuin myös automaattitarkennuksen kanssakin. Sanalla sanonen, 6D Mark II on loistava ja en voisi olla enempää tyytyväinen!

(Kuvat avautuvat klikkaamalla isommiksi!)

Lumipyry

Ilmatieteenlaitos lupasi sankkaa lumipyryä iltapäivälle joten kuvaamaan oli lähdettävä. Viime viikkoina maisema on ollut ankean oloista. Ruskeaa ja mustaa lunta, puissa ei kuuraa eikä lunta, kaikki on harmaata. Tällä kertaa kävin Muhoksen suunnalla katselemassa tutut paikat läpi, ja jotain julkaisukelpoistakin tarttui matkaan. Kuvausreissu on hyvä, jos saa yhden kuvan mitä tohtii esitellä. Nyt esittelykelpoisia yksilöitä siunaantui useampi kappale. Hyvä reissu siis. 

Sankka lumipyry antaa sangen graafisen ilmeen kuville. Hyvin niukka sävymaailma toimii tämän tyyppisissä otoksissa, vai mitä?

Taannoiset aamuyön sumut

Eräänä yönä hätkähdin koiran kanssa ulos mennessä, että kuinka paljon pihalla oli sumua. Äkkiä koiraa hoputtamaan, että löytäisi nyt sen optimaalisen paikan tarpeilleen ja ei muuta kuin sisälle pakkaamaan romut kyytiin. Parkkipaikalta lähtiessä pienimuotoinen paniikki yritti vallatta miehen, koska en osannut päättää mihin suuntaan lähtisi ajamaan kun joka paikassa näytti niin hienolta. Pieni ääni päässäni käski ajaa kaupungin suuntaan, joka osottautui kuitenkin huonoksi neuvoksi koska Oulu-cityä lähestyessäni huomasin sumun miltei häviävän kokonaan. Autoa ympäri ja kohti maaseutua siis. Tyrnävälle, mietin. Tai jonnekkin Muhoksen suuntaa. Ei kaupunkiin, ei siitäkään syystä että ei nyt millään huvittasi kuunnella baarista palaavan kansan kyselyitä että "m-mithä sshä oiken kuvat shiinä???". Olihan sentään lauantai ja kello lähenteli valomerkkiä. Heikkilänkankaan kohdilla huomasin kyltin mainostavan pientä venesatamaa, jonka nimeä en nyt millään saa päähäni. Sinne kuitenkin kääntelin, ja huomasin etten ole yksin. Joku yli-innokas kalamies viritteli siellä venettään vesille. "Komea aamu tänään, kivat sumut" aloitin keskustelun. Partasuu tuijotti hetkisen, samalla tavoin kuin hienostorouvat katsoisivat juhlaillalliselle verkkareissa ilmestynyttä, ja huusi "Minä saavuin juuri!" ja jatkoi veneen kanssa ähkimistä. Asia selvä, kiitos tiedosta! Jätin juuri saapuneen kalamiehen rauhaan ja annoin Canonin rouskuttaa. Muutama mielenkiintoisen oloinen vesilintukin erottui sumun keskeltä uimassa, ja hamuilin olematonta 500 millistä kupeeltani. Sitten isona ja rikkaana. 

Sumut olivat kuitenkin upeat, alla kuvasaalista reissulta.