Posiolla jälleen - Kolmen päivän kuvakooste

Suuntasimme jälleen koillismaan mökkimaisemiin, kohteena Lapin taikamaa. Näin Posion kunta itseään mainostaa. Lähtöaamuna elohopea painui Oulussa -18 pakkasasteen tuntumaan. Puut olivat upeasti kuurassa aina syötteelle asti, Posiolla ei niinkään. Mitäpä pienistä, kuvattavaa mökillä riittää kyllä, oli kuuraa tai ei. Aikaa oli kolme päivää, ja toivoimme aurinkoa. Aurinko paistoi kolme päivää. Ihanaa. Tarkoitus oli käydä ainakin Korouomassa kuvausreissulla, sekä yrittää pikkulintujen kuvausta mökin lähiympäristössä. Kuukkeli lehahti lähimpään mäntyyn heti paikalle saavuttuamme. Positiivinen merkki. Muut pikkulinnut kävivät ruokintapaikalla harvakseltaan. Sini- ja hömötiaisia etupäässä. Yksi punatulkkukin näyttäytyi hieman kauempaa. Ja närhi lenteli pihalla, kun istuimme sisällä syömässä. Ensimmäisenä päivänä kuvasin etupäässä siis lintuja sekä mökin lähiympäristön maisemia.

Yritin myös ottaa lentokuvia kuukkelista. Ei mainittavaa menestystä, paitsi yksi melkein tarkka kuva. Melkein! 

Seuraavana päivänä suuntasimme Korouoman rotkolaaksoon. Koruoma sijaitsee n. 40 minuutin ajoamatkan päässä mökiltämme, joten se on loistava luontokohde päiväreissuille. Rotkolaakson jylhät, paikoin pystysuorat kallioseinämät jopa useiden satojen metrien korkeuserolla tarjoavat hienoja elämyksiä sekä ennenkaikkea valokuvaajaa miellyttäviä maisemia.

Saman päivän iltana kävimme moottorikelkalla kiertelemässä mökkijärvemme maisemia. Olimme läheisessä salmessa kuvaamassa rannan tuntumassa, kun näin sivusilmällä jonkun mustan otuksen vilahtavan rantatörmän taakse. Kävi mielessä, että olisikohan saukko ollut, sillä kyseisen otuksen jälkiä risteilee valtavasti pitkin ja poikin järveä. Järvellä, aivan mökkimme lähistöllä, on koko talven sulana pysyviä paikkoja voimakkaan virtauksen vuoksi. Saukolle otollista elinympäristöä siis. Seuraavaksi kuulin jään murtumiseen viittaavaa pauketta ja loiskahduksen. Hiivin lähemmäksi sulan reunaa ja jäin odottamaan. Noin viiden minuutin kuluttua vastarannalle ilmestyi musta pötkylä kala suussaan. Saukko ruokaili hetken, ja painui takaisin järveen kalastamaan. Välillä saukko metelöi jään alla aiheuttaen melkoista pauketta ja kolinaa. Sitten se putkahti kalan kanssa taas vastarannalle. Tätä toistui muutaman kerran, kunnes saukkoa ei enään näkynyt. Valokin alkoi illan hämärtyessä loppua kesken. Toivoin, että saukko olisi tullut minun puolelleni rannalle eikä toiselle puolelle salmea, mutta minkäs teet. Ei se tullut kutsusta luokse vaikka yritin. Saukko maisemassa kuvia siis. Tai kuva, koska ne ovat kaikki samanlaisia. Meikäläisen ensimmäiset saukkokuvat kuitenkin. Kamerastani meinaa vain loppua puhti kesken heikossa valossa. ISO 800 kohisee jo melkoisesti eikä kovin yksityiskohtaisia kuvia enään tuolla herkkyydellä saa. Lisäksi tuossa tilanteessa 500mm tele olisi ollut nannaa. Onneksi käytössäni oli kuitenkin 70-200mm, niin ei tarvinut laajakulmalla yrittää. Otin saukosta muutaman kuvan myös isäni kameralla, joka kykenee tuottamaan huomattavasti parempaa jälkeä suuremmilla herkkyyksillä. Paremmat kuvat ovat vielä toisella muistikortilla, enkä pääse niihin vielä käsiksi.

 Aika veijareita nuo saukot muuten, laskevat jopa mäkeä rinteitä alas tullessaan. Saukon jälkiä on huvittavaa seurata. Ensin se on mennyt kohtuullisen suoraa linjaa järven selällä, sitten yhtäkkiä poikennut reitiltään, kiivennyt rantatörmän päälle ja hurauttanut sieltä mäen alas ja jatkanut kulkuaan!

Viimeisenä päivänä lähdimme etsimään saukkoa. Kiertelimme sulapaikat läpi etsien tuoreita jälkiä, mutta niitä ei löytynt ja niinikään saukko pysyi piilossa. Siiryimme kuvaamaan järvimaisemaa.

Aiheena Liike

Pohjoisen Luontokuvaajat Ry:n syyskuun jäsenillassa oli kuvakilpailu, jonka aiheena oli "Liike". Kävin minäkin liikettä kuvaamassa. Toiseksi viimeisenä iltana! Olisi voinut vähän enemmänkin panostaa, mutta jäi vähäiselle tällä kertaa. Menestystä ei meikäläisen liikekuvilla kilpailussa tullut, pirhana. Kuvasin perinteisesti vettä pitkällä valotuksella. Toki reissulta tarttui mukaan perinteisiäkin kuvia. Ruskaa ja lampaita. Bää! Ruskaa täytyy yrittää kovasti tallentaa nyt, on hienoimmillaan täällä kaupungissa. Jos sitä alkuviikosta joutaisi. Pysy ruska hetkinen vielä, jooko?

Posiolla 1.6 - 3.6

Mökkireissu Posiolle. Kuvattavaa löytyy taatusti. Tällä kertaa kuvasin ihan mökin lähialueita ja upeaa matkan varrelta löytyvää rentukkapaikkaa. Käytiin myös päiväreissu Mustarinnan suojelualueella, mutta sieltä kuvasaalis jäi varsin laihaksi kovan keskipäivän valon takia.

Suolamminsuota mä metsästän..

Sovittiin naapurissa majaansa pitävän valokuvauskollegan kanssa, että lähdetään auringonnousua katselemaan. Ilmatieteenlaitos maalailikin näyttäviä aamuvaloja, joten innosta puhkuen pakkasin kamerat reppuun ja menin pihalle vain todetakseni, että täällä on nyt jotain epämääräsiä pilviä taivas täynnä. Ei siis auringonnousua. Tai nouseehan se toki, me emme vain näe sitä. Monipuolisina alan huippuosaajina emme kuitenkaan antaneet tämän masentaa, ja suuntasimme Mazdan kohti Sanginjoen maastoa. Matkalla puitiin läpi kaikki paskat valokuvat, mitä Facebookin valokuvausryhmät ovat pullollaan. Eräskin päivä yhteen näistä ryhmistä julkaistiin kuva pulmusesta, mistä ei erottanut onko kuvassa lintu vai kala. Eikai kukaan voi ottaa niin suttuista kuvaa? Millä kameralla saa niin huonoja kuvia? Ei edes ensimmäinen omistamani kamerakännykkä tuottanut niin luokatonta laatua.  Toisaalta, mikäpä minä olen ketään arvostelemaan. Oli siitä kuvasta joku tykännytkin. Pulmuskuvat kunniaan!

Sanginjoentietä ajellessa katseltiin, että mihin metsään sitä nyt mentäisiin. Hetkisen päästä lupaavan oloinen kyltti viitoitti oikealle Suolamminsuota mainostaen. Suo kuin suo tarjoaa aina jotain kuvattavaa ja näin ollen päätimme etsiä kyseisen suon. Kuitenkin kävi ilmi, että kylttien pystyttämisvastuu oli mitä ilmeisimmin delegoitu jollekkin täysin sokealle kaupungin kesätyöntekijälle, ja mitään Suolamminsuota ei koskaan löytynyt. Sen sijaan kilometrikaupalla kuppaista metsätietä rymisteltyämme, sekä puolustusvoimien hallinnoimia maa-alueita sivuten, huomasimme tien vieressä tulosuuntaan osoittavan kyltin, jonka toivoimme opastavan Suolamminsuolle. Ei opastanut.

_MG_4645.jpg

Ilmeisestikkään tielle, mitä olimme juuri ajaneet useita kilometrejä, ei ollut mitään asiaa. Joku kersantti oli käynyt vielä varmuuden vuoksi losauttamassa haulikolla kylttiin varmistaakseen viestin takuuvarman sisäistämisen. Luonnollisesti käänsimme auton ympäri ja toimimme täsmälleen ohjeen vastaisesti. Paluumatkalla jollakin tasolla odotin maastoon naamioituneen rynnäkkökiväärillä aseistautuneen sotilaspoliisin hyppäävän tielle SEIS!-käskyjä karjuen. Virkaintoisia spolleja ei kuitenkaan näkynyt  mutta ei näkynyt sen puoleen Suolamminsuotakaan. Kävimme vielä muutaman metsätienpätkän katselemassa, mutta tuloksetta. 

Päätielle palattuamme seuraava lupaava kyltti opasti Myllykosken suuntaan. Mielessä vilahti heti vähintään Kiutakönkään arvoinen luonnoihme, jonka orastava järjenääni kuitenkin nopeasti nujersi. Kunhan nyt jonkunlainen puronpätkä löytyisi, missä vesikin virtaisi kävelyvauhtia nopeammin. Myllykoski osoittautuikin tutuksi paikaksi, en vain tunnistanut paikkaa nimen perusteella ja lisäksi saavuimme nyt eri tietä mitä viimeksi olin sinne kulkenut. Pieni ja kuvauksellinen koskihan hän on, ja näin loppukesän tienoilla melkoisen rehevä ja vihreä paikka. Joku muukalainen oli laavun liepeillä telttailemassa ja näkyipä joku satunnainen alan harrastajakin kameran kanssa metsässä kulkevan. Canonisti hänkin :)

Kalimenoja, Myllykoski, kuvakooste